Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4-6 Elämän auetessa
18. 1. Maanantai.
Meidät punnittiin tänään ja — onko kuultu
hävyttömäm-pää! Olen syksystä lihonnut neljä kiloa enkä ole kasvanut
yhtään. Painan nyt kiloa 600 gr, ja pituuteni on 1 p 1/2 cm.
Sitä en voi uskoa. Outi väittää, että se johtuu Jumpan
tuulesta, äiti sanoo, että puntarissa on vika, isä sanoo olevansa
iloinen painostani, mutta minä olen päättänyt laihtua. Sillä
Jumppa sanoo, että olen liian lihava. Ja sitä minä en voi
sietää. Pesen itseni iltaisin kylmällä vedellä, voimistelen kauheasti,
plasteeraan ahkerasti, urheilen Tapanin kanssa, syön vähän,
enkä sokeria tai rasvaista. Olen päättänyt jokaisesta
ylimääräisestä sokeripalasta sakottaa itseäni ankarasti. En nimittäin
saa kirjoittaa sinä päivänä päiväkirjaani.
Alas lihavuus ! Eläköön laihuus ! (Tai paremminkin solakka
vartalo.)
19. 1. Tiistai.
Pahat aavistukseni Mossen tunnista toteutuivat
täydelleen. Aloin leikkiä päivän läksyä. Luimme Henrik IV :stä ja
Gregorius VII :stä ja Henrikin matkasta alppien yli
Ca-nossaan. Nenäliinani oli häränvuota, siihen kiedottiin
ky-nänsuojustin ja kumi (Henrikin vaimo ja pikku poika).
Sormeni olivat Henrik itse ja uskolliset palvelijat, jotka
työnsivät kääröä yli rotkojen (Lean ja minun pulpettien välisen
käytävän) ja kammottavien jyrkänteiden (mustepullojen ja
kynien). Lopulta saavuttiin perille. Henrik lankesi polvilleen
linnan pihalle ja korkealta ikkunasta (mustepullonpaikan seinän
takaa) kurkisti Gregorius ilkkuen (suuri ruskea kynä esitti
häntä). Kun en keksinyt parempaa ratkaisua, tuli Gregorius
yht’äkkiä muurin takaa ja otti Henrikin selkäänsä. — Tässä
opettaja keskeytti minut huomauttaen ankarasti, että kouluun
tullaan oppimaan eikä leikkimään. Jolloin minä loukkaannuin,
sillä hänenhän olisi pitänyt olla iloinen siitä, että kykeni
herättämään minussa innostusta ja harrastusta historiaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
