Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4-6 Elämän auetessa
toteen, että kukaan muu se ei voinut olla. Jäin yhä
epäileväksi, ulkonaisesti (totuus näet musersi minut), ja lupasin
Ilkalle kiertoteitä ottaa asiasta selvää.
Seuraavana päivänä olin vain i tunnin koulussa ja olen siitä
pitäen ollut kotona. Ja olen miettinyt asiaa hyvin paljon. Voi,
minä en voi enää kunnioittaa Leaa enkä näyttää hänelle sieluani.
Rakastan häntä paljon, mutta se täydellinen luottamus toiseen,
jonka minä luulin olevan välillämme, on mennyt. Oi!
Mutta minä en voi antaa Ilkan uskoa, että Lea on tehnyt sen.
EN VOI! Ja minä tahdon pelastaa hänen kunniansa, vaikka
omani menisikin.
Olen keksinyt suunnitelman, joka, jos se onnistuu, on
suurenmoinen. (Yksi asia vain epäilyttää minua. En tahtoisi pettää.)
Kerron Ilkalle, että minä olen tehnyt koko jutun. »Se oli
alhainen teko. Voisin murskata itseni. Minun täytyy pyytää
sinulta anteeksi, etten heti tunnustanut, mutta tiesin, että
siitä hetkestä saakka sinä halveksisit minua, ja minä olin niin
heikko.»
Luulen, että Ilkka uskoo tämän. Hän väittää kyllä, että tämä
tyttö oli pitempi minua, mutta se ei liene niin vaarallista.
Mutta voinko minä valehdella ja pettää niin kauheasti Ilkkaa,
joka sentään luottaa minuun ? Elää sitten aina valhe sydämellä
ja näytellä koko ajan eikä koskaan olla oma itsensä. Enkä minä
pääse selvyyteen siitä, onko se synti. Onhan niin, että
»tarkoitus pyhittää keinot», mutta kuinka ankarasti minä olenkaan
tuominnut tuota lausetta »Regina von Emmeritz»-runossani.
Nähtävästi minä olen vastakohtien ihminen, sillä toisessa
runossani »Mitä tuuli kertoo» tekee sankaritar petoksen pelastaakseen
maansa ja rukoilee ennen tekoaan »Mua rakkaus kansaani
velvoittaa, et valhetta, Herra, nyt tuomita saa !» Ja mielestäni
hän teki oikein — mutta kuinka vaikea onkaan elää ihanteensa
mukaisesti. Olihan hänen päämääränsä tosin jalompi, pyhempi ja
korkeampi kuin minun, mutta sittenkin. En voi käsittää, teenkö
oikein vai väärin. Voi, rakastan Leaa niin, enkä voi sietää
ajatusta, että Ilkka uskoo Lean tehneen sellaista. Minun täytyy
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
