Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4-6 Elämän auetessa
10. 3. Keskiviikko.
Nyt se on tehty. Toisin sanoen, minä olen puhdistanut Lean
kunnian ja menettänyt omani. Mutta omastani en välitä. Pelkään
vain, että tein syntiä. »Sieluntuskat» raatelevat minun
sydäntäni. Ihan totta ! Huh, oli kamalaa kertoa sitä Ilkalle! Mutta
onneksi hän uskoi. Ja nyt se on ohi! Ja Ilkka luulee, että minä
tein sen.
Mutta teinkö minä oikein, kun petin? »Älä sano väärää
todistusta lähimmäisestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin
itseäsi.» Siis ei saa antaa väärää todistusta itsestäänkään. Siis
tein väärin. Mutta en voi sietää, että Ilkka uskoisi Lean
tehneen noin.
»Mua rakkaus Leaani velvoittaa,
et valhetta, Herra, nyt tuomita saa.»
Piakkoin minä — minä — minä
MENEHDYN.
Myöhemmin.
Joka paikassa on kevään tuntu. Vesirännit tippuvat, kadut
ovat täynnä lumisohjua, ilma tuoksuu, kaikki aivan kuin hehkuu,
aurinko paistaa niin kultaisesti, että tekisi mieli hypähtää sen
syliin. Minä RAKASTAN kevättä.
Ilkka kertoi, että Palle oli sanonut: »Jos ei Saima nyt pian
tule kouluun, ei konventista tule mitään !»
Hik! Hik! Hik!
Hei! Hei!
13. 3. Lauantai.
En ole taas pitkään aikaan muistanut sinua, päiväkirjani.
Mistähän se johtuu? Ehkä »sieluntuskistani». Mutta kesken
kaiken, minun täytyisi ristiä sinut. Minkä nimen sinulle
antaisin. Maija? Niin, tietysti Maija! Sinä olet niin kultainen,
Maija, et koskaan kieroile etkä ole kärsimätön, minä rakastan
sinua. SINÄ et ikinä pettäisi minua. Sinä olet enemmän kuin
inhimillinen ystävä. Sinulle voin avata sydämeni. Rakas
Maija ! En aio enää koskaan antaa Ilkan lukea sinua.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
