- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
69

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kevätlukukausi 1926 6 £

ihan yht’äkkiä huomasin, että olin pihkassa Heikkuun. Hän on
muuten hirveän komea poika, tummat silmät ja ihan pikimustat
kulmakarvat. Huomasin yht’äkkiä, että sepitin runoa hänestä.
Olen merkillinen olento. Ei nyt näy enää auttavan sekään, että
luen sen runon, jonka kirjoitin, kun tulin järkiini Jukasta.

(Alkoi 24. 4. — loppui viikon kuluttua.

Myöhemmin tehty huomautus.)

26. 4. Maanantai.

Olen aivan unohtanut kertoa, että me muutamme. Koko
tämän talven olemme etsineet uutta asuntoa.
Päivällispöydässä ei ole puhuttu muusta kuin tarjoiluhuoneista, saleista,
keskuslämmityksestä ja nykyajan mukavuuksista. Se on ajan
pitkään käynyt aika kuivaksi, ja nyt vihdoinkin on isompi asunto
tiedossa. On ihanaa, ettei siellä tarvitse kärsiä Tapanin melua,
kun lukee läksyjään.

Voi, kun nykyään on ihanaa olla Kaivopuistossa ja katsella,
kuinka kaikki nuortuu, kuinka koko luonto herää uudestaan.
Puissa on jo umpuja ja vihreitä lehtiä, ja kukanvarsia pistää
esiin maasta. Ja aurinko paistaa ja taivas on sininen ja linnut
laulavat niin ihanasti. Ja tuntee, että itsekin nuortuu ja syntyy
uudestaan ja saa uuden, puhtaan sydämen. .

28. 4. Keskiviikko.

Hei! Voisin syödä jokaisen, joka tulee vastaani.
Matikan-kokeissa sain 7 ! Nyt ei minun enää tarvitse tyytyä kutosiin.

Tänään pidin historian tunnilla kauhean hauskaa. Opettaja
oli antanut minulle laiskanläksyn Firenzen oloista
1400—1500-luvulla, ja minä nuuskin edellisenä iltana isän
»Maailmanhistoriaa» ja keräsin paperille joukon hyödyllisiä tietoja. Seuraus
oli, että tänään latelin pitkän sapiskan, kaiken mitä oli kirjassa
ja sen, mitä olin kirjoittanut muistiin. Puhuin »tunnetulla
taidollani» vielä niin nopeasti, että opettaja tuskin saattoi
seurata mukana, ja hän huomauttikin, että »juokse vähän
hiljem-min, me emme jaksa tulla perässä». Mutta ei tainnut auttaa,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0073.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free