Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kesä 1926 8 s
Lea ja Ani sytyttivät kynttilät, ja ne loivat kaameita varjoja
seinille. Kaikki oli niin kamalaa, että rupesin uudelleen
nyyhkyttämään. Ymmärrät, Maija, miten kaamealta se kuului
hämärässä. Lea ja Ani vapisivat. Sitten Lea astui »urhoollisena
suomalaisena» ensin sisään makuuhuoneeseen. Minä seurasin
häntä kalpeana kuin varjo ja väristen ja nyyhkyttäen.
Sytytimme lampun makuuhuoneessamme. Onnettomuudeksi oli
sähkössä sinä iltana vika; lamppu levitti vain kaameata
aavemaista, kelmeätä valoa. Riisuuduimme niin nopeasti kuin
saatoimme. Sitten kesken sitä säpsähdin, kirkaisin ja aloin jälleen
epätoivoisesti nyyhkyttää. Ani oli pudottaa vesilasin ja
hammasharjan, mutta Lea sai malttinsa takaisin ja antoi minun
rauhassa itkeä pää hänen olkaansa vasten. Kun vihdoin olin
päässyt sänkyyn, päätin juhlallisesti, etten enää koskaan lukisi
salapoliisiromaaneja. Jumala auttakoon minua pitämään valani!
Sillä sinä et saata uskoa, miten kauheasti olen hävennyt
raukkamaista, epäsuomalaista pelkoani ja sitä, että omalla pelollani
kauhistutin vielä toiset, jotka kuitenkin koko ajan olivat niin
luonnottoman kilttejä minua kohtaan.
8. 7. Torstai.
Istun »Kodissa». Ai, mutta en ole vielä kertonut sinulle
enempää Kodista kuin Valtaistuimestakaan. Kulkiessani
löytö-retkillä erästä kapeata polkua pitkin saavuin hämärän kuusikon
halki tänne.
Tämä on ihana tummien kuusien ympäröimä
sammalmattoi-nen aukea. Sen keskellä on iso, jykevä, osaksi sammalen
peittämä kivi, Valtaistuin, sen vieressä pienempi, Porras. Portaan
ja Valtaistuimen välillä säilytän pientä muistiinpanolehtiötä ja
kynää »runollisen innoituksen» varalle. Vanha korkea kuusi
ojentaa oksiaan suojelevasti. Sen nimi on Äiti. Nytkin ne
kutittavat niskaani, kun istun täällä kirjoittamassa.
Tämä näet on Koti.
Ja kyllä se onkin suloinen paikka. Lähellä Valtaistuinta on
kaksi hienoa, korkeata sananjalkaryhmää.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
