Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kesä 1926 8 s
Myöhemmin.
En ole vielä kertonut sinulle eräästä suorastaan
käsittämättömästä ja ihmeellisestä ja kuitenkin niin henkeäsalpaavan
ihanasta seikasta.
Olen antanut Ilkalle anteeksi!
ILKALLE!
En voi sitä ymmärtää, mutta tunnen ja uskon, että se on totta.
Minä en edes vihannut häntä, inhosin vain, ja sitähän on vielä
paljon vaikeampi voittaa.
Aivan kesäkuun alussa sain eräänä iltana hirveitä
omantunnon-tuskia, kun tunsin inhoavani Ilkkaa. Oikeastaan Märtha oli
rikkonut minua vastaan paljon enemmän kuin Ilkka, mutta en
ymmärrä, miksi inhosin paljon enemmän Ilkkaa kuinMärthaa.
Se kai johtui siitä, että olin harkitsemattomassa
avomielisyydessäni paljastanut hänelle liian paljon »sisäistä tunnerikkauttani»
ja häpesin sitä. Ainakin nyt tuona iltana itkin itseni nukuksiin.
Sitten kesäkuun lopulla alkoi tuo uudestaan. Eräänä iltana
istuin myöhään sängyssäni ja kärsin ja kirjoitin ja kirjoitin.
Oi Herra, vuoksi Poikas ainokaisen,
sieluuni anna Henki taivainen.
Sä sano sana vain, niin heti taidan
anteeksi antaa sekä rakastaa.
Oi Luoja, lopeta jo kärsimyksen!
Oi auta, Isä, lastas horjuvaa!
Paneuduin pitkälleni ja odotin tuota taivaallista virvoittavaa
Henkeä, jonka läsnäolon olin Märtha-jutussa saanut niin selvästi
tuntea. Mutta ainakin minuutti tai pari kului tuskaisessa
jännityksessä. Muistin eräänä sekuntina ajatelleeni: En tahdo, että
kiihtynyt mielikuvitukseni saa taas tehdä minulle kepposen.
Odotan oikeata HENKEÄ. Oi Jumala, anna minun tuntea se!
Kului vielä vähän aikaa. Ulkona oli kesäkuun vilpoinen,
vehreä hämärä, huoneeseen tulvi kesän hämärää valoa, mutta
minä makasin herpautuneena vuoteellani. Ja silloin se tuli.
Se ikäänkuin hiipi esiin, ja minä en saattanut uskoa onneeni.
Mutta sitten se tulvasi sydämeeni kaikki voittavana,
virvoittavana virtana. Minä tunsin Jumalan läsnäolon, en voi selittää
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
