- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
111

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi 1926 ioj

Siunattu Topelius, kuinka hän on voinut, voinut kirjoittaa
niin ihanasti!

Hänellä on varmaan ollut »jumalainen kipinä» sen
kauneimmassa muodossa, rakkaudessa.

Minä en voi olla Topelius! Mutta minä voin kuitenkin
rakastaa, minun täytyy voida rakastaa ja minä rakastan maatani,
Suomea, yhtä suuresti, yhtä pyhästi kuin Lennart! Ja minä
voin sanoa, kuten vanha harmaahapsinen Betta: »Tällaisella
haudalla ei itketä!»

Oi, Jumala, miten suurta on olla suomalainen.
SUOMALAINEN.

Lennartille oli isänmaa ruumiillistuneena kuningas. Minulle
on isänmaa ruumiillistuneena leijonalippu, Suomen pyhä,
puhdas siniristilippu.

»Yks’ voima sydämehen kätketty on,
Se voima on puhdas ja pyhä.»

Oi Jumala, anna minun aina rakastaa Suomea! Ja varjele
suuressa armossasi aina Suomea ! Elä anna nuoren vapautemme
hukkua, vaan anna meidän puolustaa sitä sydänverellämme, kun
tarvitaan ! Siunaa Suomi!

18. 10.

Voi, en ymmärrä, mikä minussa on. Tiedätkö, aina, aina,
kun minä luen jotain suurta, jotain innostuttavaa, sytyttävää,
itkettävää tai liikuttavaa, pyhää, tulee minun sydämeni täyteen
jotain hurjaa, joko vienoa tai tukehduttavan hehkuvaa kaipuuta,
joka saa minut luomaan yhä uusia ja uusia runoja, antaa minulle
uusia ja uusia aiheita ja avartaa minun näköpiiriäni!

Se on kamalaa! Minä palan aivan kokonaan! Koska minä
saan leimahtaa ilmiliekkiin, koska saan jakaa tultani muille,
enkä vain antaa sen voivuttaa sieluani ahtaassa piilossaan?
Koska minä saan uhrata jotain Suomelle?

Vai olenko luotu turhaan? Ei, sitä en tahdo uskoa.

Voi Maija, en voi sille mitään, että välistä minusta omat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0115.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free