- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
126

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

I I 2

I I 2 Elämän auetessa

Muistathan sitä katkeraa epätoivon purkausta viime talvena.
Runo, jonka silloin kirjoitin, oli ensimmäinen siitä aiheesta.
Mutta luulen, että niitä on nyt yhteensä lähes kymmenen
kappaletta. Toinen toistaan katkerampia!

Kerran laulutunnilla, kun minä olin kotona, tulin yht’äkkiä
täyteen jotakin pyhää innostusta. »Minun täytyy oppia
soittamaan. Haa, minäpä puhun siitä äidille.» Ennen puhumista
kirjoitin:

Minä teen sen, tulen sen tekemään

minä teen sen varmasti 1

Tuon, mikä niin monina hetkinä

on ollut tuskanani,–-

mihin, vaikkakin ylpeys vastustaa,
halu syömmess’ on leimuava.

Ja minä kysyin äidiltä sitä rauhallisesti, innottomasti ja
miettiväisesti, ikäänkuin asia juuri olisi pälkähtänyt päähäni.
Äiti loi minuun hämmästyneen, tutkivan katseen ja vastasi:
»Ky-yllä kai, aivan mielellään, mutta kuinka sinä nyt
semmoista kysyt? Sinähän olet aina ollut niin sitä vastaan.» —
»Minä tulin nyt vain ajatelleeksi» — vastasin aivan yhtä
rauhallisesti. Ja siihen se asia jäi, ja ylihuomenna tulee meille
opettaja.

Ehdotin, että Outi soittaisi ensin, että opettajani ja minä
ehtisimme koota sielunvoimiamme, sillä kyllä siitä tulee
kummallekin koko suuri koettelemus. Hän on hento ja heikko
nainen, naurava, mutta tunteellisen näköinen. Minun
soitonopettajani pitäisi olla suuri ja vahva mies, joka ei vähästä
säi-kähtyisi.

Mutta tuo uhma minussa on tyyten hävinnyt. Kaikki (nim.
perhe, muut eivät siitä tiedä eivätkä saakaan tietää) pitävät
asiaa kummastuttavana, mutta eivät mahdottomana, eikä
kukaan muu kuin Outi tiedä arkuudestani, joten en enää häpeä
sitä. Mutta minä pelkään, etten onnistu. Pelkään, etten
millään voi oppia kunnolla soittamaan.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0130.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free