Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2
I I 2 Elämän auetessa
30. 11. Tiistai.
Voi Maija, koulussa on ollut niin kamalaa. Niin hirveä
päivä!
Tänään Pallen tunnilla, kun ruokaväliajan kello soi,
ryntäsivät kotonasyövät heti luokan ovelle rientääkseen aamiaiselle,
mutta samassa tuli ovelle myös joku opettaja, joka puhui
jotakin Pallelle. Seis, huusi Palle sitten, kukaan ei saa poistua
koulusta. Sitten hänkin lähti sulkien oven perässään.
Seurasi yleinen möly ja voivotus ja hämminki. Kotonasyövät
mankuivat nälkäänsä, Lea valitti myös saksankirjoituksia, joita
hänen olisi pitänyt harjoitella väliajalla. Kukin kysyi toiseltaan,
»mitä tämä merkitsee?» Minä istuin esimerkillisesti syömään
ja pian krapisivat voileipäpaketit ympäri luokkaa.
Mutta sitten astui johtajatar sisään itkettynein silmin ja
surullisen ja kauhistuneen näköisenä. Ui juku, en ole varmaankaan
puhunut sinulle vielä johtajattarestamme. Hän on kookas,
stiilisti puettu, polkkatukkainen, vähän miesmäinen, toimelias
ja kykenevä vehjas. Edustaa rehtorin kanssa koulumme esivaltaa.
No niin, hän siis astui sisään, sulki ovet ja sanoi vakavasti:
»Nyt minun on tehtävä eräs asia, joka on teistä kovin ikävä,
ja minusta ehkä vielä ikävämpi. Minun on tutkittava kaikkien
taskut ja pulpetit.»
Haa, voit arvata, miltä meistä tuntui. Kukaan ei tiennyt
sen enempää, mutta luokan ilma aivan tiivistyi painostavaksi,
ja jokaisen silmät menivät kauhusta selälleen. Mitä olikaan
tapahtunut!
Aloimme hälistä ja keskustella, mutta silloin johtajatar, joka
yleensä aina on rauhallinen eikä juuri koskaan menetä
malttiaan, polki jalkaa ja huusi: »Olkaa hiljaa! Täällä on
tapahtunut niin kaamea asia. Minun tekisi mieleni lähteä pois ja
sulkea koulu ja lähettää kaikki kotiin. Te ette ole sen arvoisia,
että saisitte käydä koulua!»
Luokka suorastaan jähmettyi. Sydämeni hypähti kurkkuun
kauhusta. Johtajatar kiivastui noin. Kyllä sen täytyy olla
vähintään — niin mitä ! Mitä olikaan tapahtunut ?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
