Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2 Elämän auetessa
humiseva tuuli hyväilee polttavia poskia. Kaikki kiihkeys ja
into saa uuden, entistä kauniimman ja tyynemmän sävyn, kun
näkee ympärillään vain tyyntä ja kaunista ja kirkasta ja
kiitollista. Kesällä sain ikäänkuin uuden uskon, uskon luonnossa.
Opin luottamaan Jumalan armoon ja rakkauteen aivan uudella
tavoin. Se ei ole sentään lapsenuskoa — sen olen menettänyt
jo aikoja sitten. Se on jonkinlaista haltioitunutta hartautta
ja kiitollisuutta.
Niin — olenhan sentään saanut jotakin aikaan. Mutta
mitähän ensi vuosi tuo mukanaan ? Toivottavasti en silloin ainakaan
»rakastu» kehenkään. Mielestäni on niin ilkeätä tahrata
tuollaisella koululaisihastumisella sitä oikeaa, pyhää rakkautta.
Ehkä minä kerran saan tuntea senkin. Ehkä! Mutta paljon
mieluummin olen kokonaan ilman, kuin että koettaisin täyttää
rakkauden kaipuutani tyhjällä, hyödyttömällä, madaltavalla
tunteella ! Joko kaikki tai ei mitään !
Toivon myös, että oppisin hiukan voittamaan ujouttani.
Tuollainen sairaaloinen seurustelun pelko on niin kiduttava.
Toivoisin, että pääsisin parempiin väleihin luokkatoverieni
kanssa. Oikeastaan suhteemme on viime talvesta suuresti
parantunut. Olin silloin siinä mielentilassa, että kun huomasin,
etteivät he pitäneet minusta, nostin katkeruuden valtaamana
ylpeästi nokkaani ja käänsin selkäni heille. Koska he eivät
pitäneet minusta, kuljin ylpeästi heidän ohitseen. Mutta kesän
suuri rauha lääkitsi vanhan haavan, ja tänä syksynä olen ensin
aivan huomaamattani ruvennut olemaan heidän seurassaan ja
seurustelemaan ystävällisesti heidän kanssaan; ennen olin aina
niin pisteliäs kuin mahdollista.
Ja toivoisin, että voisin parantaa suhdettani Tapaniin. Me
kinailemme niin usein. Ja olla enemmän keskittynyt
koulutehtäviin ja -harrastuksiin; viime lukukaudella vain istuin ja
uneksin.
Oi, kunpa voisin tulla kaikin puolin paremmaksi kuin ennen !
Minulla on niin paljon vikoja ! Riittääköhän edes yksi ihmisikä
niiden korjaamiseen ?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
