- Project Runeberg -  Kaukainen maa. Runoja /
27

(1937) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Ma tahdon kotiin. Ali’ on tyhjän syli.

Sen yli pääsen, lennän tuskan yli,

pois yli meren, joka hyrskyää.

Miss’ olet? Aallot lyövät Suomen rantaa.

En löydä sua, jota rakastan.

Sun syliis siipeni ei jaksa kantaa.

Yön tyhjyydessä yksin vajoan–-

Miks kirkastui? Kuu paistaa yli Maan.
Miks kaikki kevenee, miks tuska lähti?
Tuo yli lahden värisevä tähti
sun viime lupaukses loisteessaan.
Ja äkkiä en ole yksin, en.
Sun läheisyytes huoneessani tässä
ma tunnen, elävänä pimeässä,
sun hellyytesi syvän, suloisen.
Et unohtanut. Aalto ei mua vienyt.
Sa tulit, siunattu, vaikk’ en ma tiennyt.
Sun syleilysi turva tuudittaa
mun uneen, joss’ ei enää kuolemaa.
Tuhanteen vuoteen et mua suudellut;
nyt huultes lämmön tunnen ainoastaan,
ja kun ma nukun, poveani vastaan
sun pääsi lepää, armas, uupunut.

Tartossa 1933.

27

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:56:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hskaukain/0031.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free