Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
jäi kuva käteen,
lakkauden
varjona, tuskainen.
Nyt sano viimein, etkö jo rantaan kääntyä saata,
tuskasta iaata!
Kauas vie
virvasta virvaan aavojen vaipuva tie.
Oi sydän kiittämätön, sinut tappava sana
lävisti kerran, ja vieläkin vapisevana
pelkäät kuulloksi varjon ja harhaksi säteen
kalleinta aarrettakin, min aallotar nostaa
prinssien käteen.
Siks, sydän mieletön, täytyy sun tuskasta laata!
Pettävä on
meren syöveri, tutkimaton.
Kruunun hyljeksityn pois liukua suo se ja kostaa.
Kultia vei
kyllin jo välkkyvä hauta, mi ei koti ihmisen, ei.
Siksi jos aarteen sait, älä säiky, vaan väkevämmin
paina se rintaasi, jossa on ainoa lämmin.
Kylmä 011 aalloissa maata.
47
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
