Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Lehahtaa yli nurmen tuoksu hellä.
Pois valkovuokon kasvot vaipuvat,
kuin arastelis päivään värähdellä
sen terälehdet liian kuulakat.
Mut taivaan sini huimin, polttavin
peloita metsätähtiä ei vielä,
kun vierivierin hymyävät tiellä
ne Iapsenkasvoin pienenpienoisin.
Vaan iltapäivän säteet värittää
taas koivikon niin syvänvilireäksi,
ma että aavistan jo lähemmäksi
sen salaisuutta aina-väikkyvää.
Ah, aivoin ajatusten painamin
ja ruumiissani, jossa kipu elää,
vähemmän nään kuin ruoho hentoisin,
kuin lintu, jonka riemuvirsi helää.
Ihanin hunnuin hunnutettu on
maan autuus, mulle tajuamaton.
Niin salaisuutes verhoo, armas multa!
En huimaa kaikkeutta halaa nyt.
On kyllin mulle iltapäivän kulta,
kun tuska sydämen on lähtenyt.
On kyllin lintukuoron laulu hellä,
ja tuoksu, jota henkii herkkä maa,
ja varjottomin mielin ihmetellä
suvisen pilven tietä loistavaa.
59
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
