Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
nostoon. Köydet ja taljat selvitettiin. Nostovintturiin
laskettiin höyryä ja muutamissa minuuteissa saatiin
möhkäle kannen tasolle. Vielä hetken köyden ja taljan
kitinää ja möhkäle oli kannen sisäpuolella. Sitten
ohjattiin se keskemmälle kantta ja laskettiin
varovaisesti ykkösluukun päälle.
Vene seurasi perässä. Kolmas perämies kiipesi
kannelle. Hän oli aivan kalpea, eikä kukaan veneessä
olleista miehistä puhunut sanaakaan. Vallitsi
hiljaisuus ja tunnelman kaameutta lisäsi vielä se, että
kapteeni ja ensimmäinen perämies paljastivat hitaasti
päänsä. Miehet tekivät samoin, ja niin seisoi
ihmettelevä ja kummasteleva joukko haaksirikkoutuneen
ruumiin ääressä.
— Parempaa kirstua ei luonto olisi voinut hänelle
laatia, kapteeni kuiskasi. Katsokaa, jäähän on aivan
kristallinkirkasta.
— Mies näyttää ihan elävältä, kuiskasi perämies
käheällä äänellä. Katsokaa hänen laihoja kasvojaan.
Jäämöhkäle oli todellakin kirstun muotoinen. Se
oli sahattu taitavasti erilleen jäävuoresta. Jääkirstun
sisällä lepäävä mies piti kädessään laudanpalaa, joka
varmaankin oli lohjennut veneestä. Kun kapteeni
Grant kumartui lähemmäksi, tuntui hänestäkin, että
mies oli elävän näköinen. Kasvoja peitti pitkä parta,
silmät olivat ummistuneet ja kasvoista saattoi nähdä,
että mies oli pitkän aikaa saanut nähdä nälkää. Mutta
kuolleen iho oli kuitenkin omituisen tuoreen
näköinen. Kädessä näkyivät kaikki suonet. Jää oli niin
kirkasta, että se tuntui lasilta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
