Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
elämään, joka hänen kohdaltaan sammui
kahdeksankymmentäkahdeksan vuotta sitten.
Tuli ilta, illasta yö ja yöstä aamu. Yhä odottivat
tohtorit Hicks ja Kastela. Kun sitten vielä oli
kulunut yö ja oli tullut uusi aamu, astui tohtori Kastela
varovaisesti potilaansa huoneeseen. Huoneessa
vallitsi syvä hiljaisuus. Vuoteen ääressä istui
sairaanhoitajatar, joka näytti kalpealta ja rasittuneelta.
Tohtori Kastela ryhtyi hiljaisella äänellä puhumaan.
— Miten hän nyt jaksaa. Valtimo?
— Tässä on joskus henki kurkussa, kun ei tiedä,
milloin hän saattaa kuolla. Olen elämässäni hoitanut
paljon ihmisiä, mutta en koskaan sellaista ihmistä,
jolla on kolmikymmenvuotiaan ruumis ja 117 vuoden
ikä hartioillaan. Hän vaikuttaa väsyneeltä ja kerran,
kun hän oli tajuissaan, tarttui hän käteeni ikäänkuin
jotain peläten. Mies parka! Hänen kokemuksensa
ovat mahtaneet olla kauheat! Nyt hän taas näyttää
heräävän.
— Ehkä on parasta, että poistutte. Mies voi olla
peloissaan, kun näkee paljon ihmisiä ympärillään.
Jäätynyt Mies oli avannut silmänsä. Hän tuijotti
jonnekin etäisyyteen. Kärsimysten jäljet näkyivät
selvästi hänen kasvoillaan ja tohtori Kastelan sydämen
täytti syvä sääli onnetonta maanmiestään kohtaan.
Haaksirikkoutunut voihkaisi syvään, yritti kohottaa
päätään, mutta se oli hänelle ylivoimainen ponnistus.
Tohtori Kastela koetti puhua mahdollisimman rauhallisesti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
