Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
vuosisadassa eikä tuntunut käsittävän, että hänen
kohdallaan oli elämän kirjoissa tapahtunut ihme.
Kesti vielä kauan, ennenkuin Jäätynyt Mies alkoi
tajuta, että hän oli joutunut kokonaan toiseen aikaan
kuin se oli, minkä hän muisti. Kaikki oli uutta. Oudot
äänet, oudot esineet, kadulta kaikuva humu, kaikki
nämä sekoittivat aluksi hänen päänsä.
Hän tuntui olevan hiljainen mies ja vastaili vain
harvakseen hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Ulkopuolinen elämä ei tuntunut häntä paljoakaan
kiinnostavan, hän eli vain ajatuksissaan. Eräänä päivänä,
jolloin hän jo tuntui olevan siinä kunnossa, että hänet
uskallettiin laskea ulos, tohtorit Kastela ja Hicks
veivät hänet autoajelulle. Jäätynyt Mies istui heidän
välissään aivan jäykkänä ja mikä oli ihmeellisintä:
hän ei ollut ollenkaan kiinnostunut nähtävyyksistä.
Hän tuntui hieman pelkäävän ja tohtorit havaitsivat,
että hän oli kiusaantunut melusta ja bensiinin katkusta.
Autoja ajoi pitkin Broadwayta. Ihmisiä oli kadulla
mustanaan, autoja oli loppumaton jono. Heidän
autonsa kulki niin hiljaa, että jalankulkijat sivuuttivat
sen. He istuivat kaikki ajatuksissaan. Viimein
Jäätynyt Mies huudahti heikosti. He olivat ajaa jalankulkijan
yli. Sitten hän vaipui takaisin istuimelle ja huokasi.
— Onko täällä aina näin kova meteli? Onko
ihmisillä aina näin kova kiire tässä uudessa
maailmassa? Ovatko he onnellisia?
Kastela naurahti ja kysyi tohtori Hicksiltä:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
