Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
ja hän kysyikin heti, mitä siellä Messuhallissa oikein
tapahtui. Kastela selitti käsiään levitellen, että
Jäätynyt Mies oli pyörtynyt kuin pikkulapsi hänen käsivarsilleen.
— Olit puhunut tasaisella rauhallisella äänellä ja
olin sinusta oikein ylpeä, mutta sitten rupesit
yhtäkkiä hourimaan ja puhumaan jotain kullasta ja sitten
puheesi loppui lyhyeen kuin kanan lento. Mitä sinä
oikein tarkoitit sillä, että löysit eräästä
Huippuvuoren luolasta kultaa?
Jäätynyt Mies ähkyi ja puhkui, sillä hän ei ollut
tottunut väkijuomien käyttöön.
— No niin, nyt on joparempi olla. Tuntuu siltä
kuin olisi muistini jo kokonaan palautunut. Kyllä
minä löysin sieltä kultaa, veli Kastela. Elleivät kaikki
geologiset sekä prospäkkärivaistoni petä, on siellä
kultaa enemmän kuin on yhdelle miehelle tarpeellista
ja hyvää. Minusta tuntui kuin olisi se jättiläissuoni
ulottunut vaikka kuinka pitkälle.
Ylilääkäri, joka korvat höröllä oli kuullut tätä
Jäätyneen Miehen selitystä, kysyi että mistä hän niin
varmasti tiesi, että se oli oikeata kultaa. Saattoihan
se aivan yhtä hyvin olla kissankultaa?
— Pyh! Totta kai minä osaan eroittaa oikean
kullan kissankullasta. Minulla oli repussani malmivasara
ja sillä naputtelin palan irti luolan seinästä.
Punnitsin sitä kädessäni, naputtelin sitä ja totisesti — se
oli kultaa, hyvät herrat! Sitä on siellä vaikka
kuinka paljon, sanoi Jäätynyt Mies lopuksi
välinpitämättömällä äänellä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
