Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IX
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Jäätynyt Mies istui skanssin nurkassa ja hymähti.
— Kyllä se melkein puhdasta kultaa on, hyvät
miehet. Se on oikein harvinainen suoni, kuten jo olette
havainneet.
— Kyllähän minäkin kullan ominaispainon
tiedän, sanoi eräs polyteekkari, mutta en sittenkään
olisi uskonut, että se on niin vietävän painavaa.
Mitenkäs on, kapteeni, eikö tämä laiva jo pian uppoa?
Kapteeni Kurki otti piipun suustaan, loi hieman
julmistuneen katseen uskaliaaseen keltanokkaan ja
lausui sitten harvakseen:
— Ette te niin paljon kultaa löydä, että Sirius siitä
uppoaisi. Minua vain pelottaa se, että pian alkaa
rajumyrskyjen aika. Tämä vuono on verrattain
suojainen, mutta olen kuullut rumia, juttuja näistä
napameren myrskyistä.
Kaikki katsoivat nyt Jäätyneeseen Mieheen, joka
havahtui ja katsahti hieman hölmistyneenä
ympärilleen. Kun kapteeni uudisti kysymyksensä, selitti hän,
että napaseudulla tuulee joskus niin lujasti, että sielu
irtaantuu ruumiista. Hänen kertomansa mukaan oli
niillä vesillä moni laiva kohdannut tuhonsa. Hän
kehoitti kapteenia varmuuden vuoksi laskemaan myös
peräankkurin. Napameren virrat ovat niin oikullisia,
selitti hän, että ne kääntävät laivaa, minne
tahtovat. Sitten ovat vielä nousu- ja laskuvesi lisäkiusana.
— Niin, kyllä minä huokaan helpotuksesta, kun
saan laivan takaisin Helsinkiin, murahti kapteeni ja
proiskautti oikein mehevän tupakkasyljen sylkykuppiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
