SAIMAALLA. 19 tävä ole niinkään helppo, kuivaa ruokaa saadaan kyllä, mutta jos tahdotaan vähäkään lisäksi, on siinä kohta vaikeuksia, vaikka tarpeita onkin talossa. Kyllä emäntä on halukas auttamaan, mutta hän ei ilmoittele talon varoja, niistä täytyy kyllä kymmenillä kysymyksillä hankkia tieto. — Kanoottimiehen illalliseen sitä paitsi kuuluu ihan välttämättä tee omista varoista. Nyt se tasoittelee ruumiin juomatarpeen vajavuudet. Päivällä kanoottimies ei saa ensimmäistä janon tunnetta sam- muttaa vedellä, kohtuullisuus siinä vaikuttaa enemmän ja kohta totutaan tähän kuivaan ruokajärjestykseen. Ilalla hän sitä vastoin haitatta voi juoda lämmintä teetä ja silloin se maistuukin mainiosti. Rannalle jääneet ovat vähitellen nousseet taloon yhä vielä puhellen kanooteista. Ruokasanaa odotel- lessa ehditään vielä tehdä paljo tutkiskelemuksia, tie- tysti aikamme merkillisimmistä keksinnöistä, joihin luonnollisesti kanoottikin kuuluu. Vanha isäntä johtaa puhetta. Hänen nuoruutensa on ollut siihen aikaan, jolloin Savon metsäntuotteet kuljetettiin maitse Lap- peenrannasta Viipuriin. Rakennettiin sitte Saimaan kanava ja minkä mullistuksen se sai aikaan rauhalli- sessa sisämaassa! Miten hädissään kuunneltiin vanhan , Vellamon'* ensimmäisiä vihellyksiä; nyt on höyryve- neitä kymmenittäin, ja tämänkin pitäjän isännillä on osakkeita niihin. Ei tiedä, mikä siitä lopuksi tulee. Nuorempi sukupolvi ei käsitä ukon mielialaa, se on kas- vanut höyryn aikakaudella, keskellä kultaisten metsä-