SAIMAALLA. 25 vät hänen laulunsa soutua pitkin tyyntä avaraa selkää, mutta jos ohjelma on köyhä eikä sovitettu tilaisuuden virkistystarpeen mukaan, jää hän kohta ilman kuuli- joita. Huomio kiintyy rantoihin, ja jos vain näkyy viehättävää levähdyspaikkaa, on koko venekunta tuota pikaa turvallisessa satamassa. Riennetään virkistyk- sekseen uimaan. Säännöllinen uinti vähintään kerta - päivässä kuuluu kanoottiretken järjestykseen. Tällä välin on tullut nälkäkin ja yöpaikasta saa- dut voileipävarastot otetaan esille. Milloin on malttia viipyä, tehdään tuli ja laitetaan kakaota tai teetä. Sitä odotellessa koetetaan kalastusonnea; onkivapa laitetaan kuntoon ja sopivasta paikasta heitetään onki veteen. Mitään erikoista onnea meillä ei ole, huolellisesti kul- jetettua matovarastoa on pahemmin ahdistanut kump- panien pila kuin kalojen syöntihalu. Siitä seuraisikin, että kastemadot eräänä päivänä taas päästettiin va- pauteen. Sama huono onni on seurannut minun uis- tintanikin, vaikka se on saanut peninkulmittain viiltää veneen jäljestä. Milloin on seutu kalaton, milloin kulku liian kova, milloin aika sopimaton j. n. e. Jos tahdo- taan syödä tuoretta kalaa pitkällä kanoottimatkalla, niin on välttämätön asettua johonkin paikkaan kalas- tamaan oikein kunnollisesti tai myöskin ostaa sitä ka- lastajilta, joita tavataan. Kalastamista ei pidä laimin- lyödä, varsinkaan milloin on tilasuutta lohen pyyntiin; ostaminen taas on erittäin hyvä keino tekemään ruoka- varoja vaihtelevammiksi. Tällä kertaa olivat voileivät 2