ÄTSÄRISTÄ JA VIRROILTA PORIIN. 55 Paljon suurempi ilo on höyryn käyttämisestä apu- voimana. Niinpä eräänä päivänä saavutimme hinaus- laivan, joka oli hinaamassa tukkilauttaa; me laskimme höyryveneen viereen, sidoimme kanootit sen sivulle ja levähdimme tuntikauden katetun pöydän ääressä, yhä kuitenkin kulkien eteen päin, vaikka hitaastikin. Toi- sen kerran tartuimme kiinni höyryveneen jäljestä viil- tävään proomuun ja pääsimme mukaan; tällä kertaa oli vauhti parempi, niin että saimme oikeaa etua siitä kyydistä. Sillä tavalla laskettelimme Muroleelta pitkin koko Näsijärveä Tampereelle saakka. Maikamme ensi osa oli suoritettu. Pitkin Ätsärin haaraa olimme saapuneet Ruovedelle, jossa, nauttien viehältävintä vierasvaraisuutta, olimme käyttäneet pari päivää monen kuuluisan luonnonihanan paikan katse- lemiseen ja sitte jatkaneet matkaa etelään päin. Tam- pereella, jossa kanootit kannettiin Näsijärven ja Pyhä- järven välisen harjun poikki, olimme nähneet kaiken pohjoisesta päin tulevan veden sulloutuvan kuohuvaan koskeen ja sitte Pyhäjärveä myöten saapuneet Hämeen koko vesistön yhteiseen lähtöpaikkaan, Nokialle. Me olimme Kokemäenjoen niskassa, ensi koskella. Itses- tään kokoutuivat mieleeni kaikki muistot aikaisem- malta matkalta pitkin Kymijokea. Oliko täällä tuleva samoja vastuksia, oliko tukit ja kosket joka hetki häi- ritsevät rauhallista kulkua? Mahtavan Nokiankosken pauhu näytti antavan kyllin selvän vastauksen tähän kysymykseen, ja kuin virran kuljettelemien tukkien vä-