ÄTSÄRISTÄ JA VIRROILTA PORIIN. 57 lioita vastaan, raivoissaan raastamassa pois kaikkea taimivaa kasvullisuutta. Tässä voittaa elämä, kasvi- maailma hiipii yhä lähemmäksi vettä, antautuen vii- mein tyynesti aaltojen syleiltäväksi. Maisema on kos- kella kehyksenä, jonka tähden Nokia eittämättä vai- kuttaa syvällisemmin kuin Imatra! Tämän arvostelun uskalsin lausua jo pari vuotta aikaisemmin, kuin jal- kaisin -astuin pitkin rantaa päästä päähän koko kos- ken ohitse. Kanoottimatkani oli nyt antanut uutta tukea tälle mielipiteelle. Ja ihan varmaan jokainen, kuin tekee saman matkan, myöntää, että tässä on ta- vallaan verraton kulkuseutu. Liian nopeasti virta kantoi meidät pois ihanasta seudusta, puolessa tunnissa oli koko se 7 kilometrin matka kuljettu. Meidät herätti unelmistamme ympä- rillämme yhä tihenevät tukkijoukot. Me olimme saa- puneet joen suuhun, Kuloveden laitaan, jossa puomi oli pingotettu kokoomaan tukkeja. Olipa siinä aika kova työ päästessä lävitse, täytyi pujotellata kapeista aukoista tai airolla tukkeja työnnellen raivata tietä. Kaksi meistä pääsi verraten helposti, mutta kolmas joutui pahaan pulaan, kohta oli paluutie kiinni ja hä- nen edessään oli tiheään sulloutunut lautta. Vasta tuntikautisen ankaran ponnistelun jälkeen päästiin ran- nalta tulleiden uittomiesten avulla viimeinkin avove- delle vetämällä kanootti hirsien päällitse. Vihdoin vii- meinkin soutelimme taas aukeata järveä ja poikkesim- me yöksi ensimmäiseen taloon.