Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
102
Wilppu, Rönkkölän talon isäntä, oli jo wähän yli keski-
ijän. Hänt oli ahkera mies ja piti tarkan huolen kaikista
taloudellisista toimista. Hänt oli ensimmäinen weron mak-
sussa, wiimeinen kapakassa. Hänt soi mielellään wieraan-
waraa: woimallista ruokaa, selwää leipää ja ruokaryyppyä
ei puuttunut koskaan talosta, jos joku sattui käymään. Kyl-
läpä käwikin usein wieraita Rönkkölässä, jossa ei katsottu ar-
woa eikä rikkautta, waan köyhempi, niinkuin rikaskin, oli
yhtä terwetullut. Talon wieraswaraisuuksia käwiwät wälisti
herratkin kokemassa, ja olipa talossa joskus myös nähty itse
maaherrakin seurueensa kanssa, eikä kenelläkään ollut syytä
käymistänsä katua. ’
Wilpulla oli niin suuri waikutus pitäjässä, että kai-
kissa asioissa kysyttiin hänen neuwoansa. Ia jos hän itse
oli läsnä kokouksissa, niin tuli päätös aina semmoiseksi, jom-
moiseksi hän oli sen esitellyt.
Tarwitsewaisia auttoi Wilppu niin paljon, kuin "waan
woi, milloin rahalla, milloint wiljalla. Mutta auttaessaan
tutki ja punnitsi hän tarkoin, oliko awun pyytäjä semmoi-
nen, että hänelle oli awnsta hyötyä; "sillä", sanoi Wilppu
useinkin, "koko maailman laiminlyömistä, welttoutta ja huti-
loimista ei woi kukaan yksityinen palkita". Apua antaes-
saan pani hän tarkat määrät,milloin welka oli takaisin mak-
settawa, ja jos joku ei päiwällentsä sitä tehnyt, haki hän heti
saamisensa lain woimalla. Erään kerran tuli Wilpun tykö
joku !velkamies ja pyysi, että hänen welkansa maksua wielä
odotettaisiin, "Ei tiimaakaan, sillä semmoinen tapa weltos-
tuttaa ja samassa welkauttaa sinua ja wihdoin koko kansant",
wastasi Wilppu jäykästi. ——Waikka siis Rönkkölän isäntä
näytti kowalta auttajalta, ei hän semmoinen kumminkaan
ollnt todella, sillä ei hän ottanut lainoistaan koskaan korkoa.
"Kylläpä", arweli hän, "tarwitsewaisella on maksamista sii-
näkin, minkä hän on saanut";
Kun kaiken tämän otamme lukuun, eipä ollutkaan kum-
ma, jos Wilpulla oli melkein pelottawa ja kammottawa
arwo kaikkien silmissä; hän oli todellakin kuin talonpoikai-
nen ruhtinas.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
