Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
127
syöjälle, Yhdellä rusauksella-meni wenhe moneksi kappaleeksi
ja Pentti ja Jnka suistuiwat suin päin kauheoihin aaltoihin.
Wiholliset shöksiwät sainalle kiwelle, heidän käwi samoin ja
siellä oliwat siis wainotiit ja !vainoojat yhdessä surma" suussa.
"Se siinä oli tehtäwä, munta neuwoa ei ollut. Pentti
kyllä yksinäänt ollen pelastaisi hywin henkensä; mutta hän
näkyy yrittäwän myös pelastaa erästä naista, ja minä pa-
hoin pelkään tuon yrityksen olewaii molemmille surmaksi.
Se on sanomattoman uskaliasta — saapa nähdä! Wenäläiset
owat kyllä saaneet palkkansa, heistä ei yksikään pelastu”,
mutisi rannalla olija itsekseeii"
Mutta kauwan ei Penttti ollutkaan näkymättömissä,
ennenkuin hänen päänsä taas rupesi wilkkumaan kuohujen
seasta. Häii koki kaikin tawoin pysytellä Inkaakin weden
päällä. Wäkewä hyöky ja pyörre wei heidät tuohon kummalliseen
pussiinperäänt ja wäkewä aalto löi heidät kallioseinää wasten;
mutta siitä takaisin palaawa hölkkä esti heidät lonkkaantumasta.
Wätewillä käsillänsä tarttui Pentti lähellänsä olewaan, terä-
wään kallionsärmäänt ja alkoi hinata itseänsä sitä lähellä
olewaan kallionhalkeeman lomaan, jossa wähän ylempänä
!vedenpintaa oli jalansijaa parille hengelle" Siihen pääs-
tyänsä alkoi hän siihen hinata Jnkaakin, jota hölkkä sill’ai-
kaa oli weden päällä pysytellyt. Turwapaikkaan Ingan saa-
tuansa, hawaitsi Penttti suureksi iloksensa kumppalinsa olewan
hengissä ja wieläpä toimellaankin; tyttö puolestaan puristi
niin turwallisesti itsensä Penttiiii kiinni"
Wiimeisen wiholliswenheen wäki oli nähnyt, miten Pent-
tin ja heidäii "toweriensa käwi; he arwasiwatsenwuoksikiertää
waarallisen kiwen. quri kun Penitti ja Inka oliwat pääs-
neet turwapaikkahansa, tulla huikasiwat Karjalaiset samaa
paikkaa kohden. Wiiholliset kiroiliwat, he yrittiwät lyömään
karkureita jollaint aseella; mutta turhaa, he eiwät ylettyneet
—— he "eiwät ennättäneet, sillä heidän wenheentsä lensi hir-
muista wauhtia eteenpäin ja parin tai kolmen sylen päässä
jo murtui murskaksi kallioseinään. — Sinne meniwät wii
meisetkin wainoajat; mutta Inka puristi lujemmasti Penttiä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
