Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
116
näytti olewan jotakin, He puheliwat keskenänsä niin wähän,
kuin mahdollista ja kahden tuskin milloinkaan; waati kum-
minkin; jos toisen silmä wälttyi, katseliwat he mielihywällä
toisiaan. "
Emäntä kertoi Willelle että Miina oli uhannut jäädä
wanhaksi piiaksi, jollei "oikea" tnlisi häntä kosimaan, "mutta
totta todemmastaankin minä en käsitä, mitä hän tuolla oi-
kealla tarkoittanee, eikö wain liene tyhjä weruke"””
Wille luuli ymmärtäwänsä, mitä Miinan "oikea-" mer-
kitsi, nimittäint jotakin rikasta ja suurta herraa, nimismiestä
tahi muuta semmoista, ja sekös häntä suututti niin että hän
päätti heti paikalla lähteä palweluspaikastaan pois" Pois-
lähtemisestä ei toki tullnt mitään ja Wille jäi taloon niin
kanaksi, kuin tuo Miinan oikea tulisi, sillä hän ei ymmär-
tänyt, kuinka hän Miinaa joka päiwä näkemättä woisi enää
elää"
Wiimein tuli heinä-aika. Wille käwi Naattisalossa niit-
tämässä ja sai sieltä awukseen palkatuksi toisenkin miehen,
Kahdeti sunn syödessä knluiwat ewäät pian loppuun ja muuta-
mana iltana myöhään wähän ennen puolta yötä laski Wille
wenheensä Niemelän rantaan. Miina oli äitinsä kanssa teh-
nyt niinä päiwinä ahoheiniä ja tuli juuri sapilaat olalla,
kotiin silloin, kun Willekin kontti felässä ja leili kädessä nousi
rannalta taloon" He tapasiwat toisensa pisteaiden yli wie-
wällä polkulandalla"
"Mhöhäänhän sinä walwotkin" sanoi Wille, joka piti
welwollisuutenaan lausua jotakin. "Ha ha haa! Wille parka
mitäs sinä nyt puhelet,”” nauroi Miina "ja katseli weitikka-
maisesti hämillään olewan Willen silmiin, "tiedäthän täällä
meidän senduilla kesällä aina walwottawan puoleen yöhön ja
nonstawan ennen päiwän nousua.”” "
"Kyllähän minä sen mahtanen tietää/’ wastasi Wille
ja käwi yhä enemmän hämilleen, kun näki miten Miinta istu-
malla aidan selälle sulki häneltä tien, Hän ei oikein tien-
nyt mitä ajatella koko tytöstä ja kummastui sitä enämmän,
kun tämä yht’äkkiä kysäisi: "Wille, miksi sinä aina kohtelet
minua niin kummallisesti?””
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
