Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
114
—— Pysykää nyt sieltä waan pois, muuten se pelottaa
eidän kuokiaaksi.
Waan Aaro otti wihdan käteensä ja lähti menemään.
Eikä miehetkään maIttaneet olla seuraamatta, että näkisiwät,
mitenkä sille käy" Ja naiswäki rohkaisi myöskin itsensä ja
seurasi miesten jäljestä. Minä taasen en uskaktanut yksin
pirttiin jäädä, seurasin siis kaikkien wiimeisenä.
Aaro meni suoraa päätä lawollc ja nosti sieltä aIeS päre-
kimpun.
Tuossa se pojan aawe on . . . pärekimppu, jonka minä
nostin lawolle.
– Mutta kun se pikkupenkillä oli sen nähnyt?
— Siinähän nämä päreet oliwat nojallaan.
Niin, siinähän ne. Kaikki purskahtavat nauruun, ja hy-
mini mummokin.
— Waan minkätähden Aarokin sitten nostaa päreitä la-
wolle, nuhteli muuan tytöistä, pekjättää siten ihmisiä.
— No kun kosteita oIiwat, tarwitsihan niiden kuiwaa.
Ja minun näkemääni aawetta ei kukaan ottanut uskoak-
seen, waikka minä aamupäiwällä olin heidän näkemänsä tontut
ja muut sarwipäät uskonut. Mutta mummon kuotemaa se
yhtäkaikki warmaankin ennusti, sillä kuolihan se — waikka
wasta useoita wuosia jäljestä tämän.
Emil Wainio.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
