Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2 K I R J A P A I N O L E H TI. X:o 1
Täiniin jälcstä on soluainelaatta painovalmis.
Kartonki laattoja täytyy silii vastoin vielä erityisesti valmistaa
painamiselle. Tämä tapahtuu siten, eltii laattoja voidellaan
aineilla, jotka tekevät ne kyllin kestäviksi painamiseen ja
suojelevat niitä kosteudella v. m. Tällaisia aineita ovat:
kopaali-, nahka-ja asfalttilakka sekä paino vernissa, vaha ja
vesilasi, jolla viimemainitulla kuitenkin on haitallisia
seurauksia sileiille karlonkilaatalle, joka ylipäänsä saattaa
väärin käsiteltäessä tulla hyvin vaivalloiseksi painettaessa.
Paperin värinmuutokscsta.
j||tirGhtööri valtion kirjapainossa Wien’issii on
ulosanla-massaan »Die Farbe in der graphischen Kuusi»
kiinnittänyt huomion siihen suureen vaikutukseen, joka
paperilla on painoluotleisin. Tavallinen puuvanukepaperi on
hänen mielestään kokonaan kelpaamatonta kromopainokseen,
koska se kellastuu jo kahden tunnin kuluttua ja tekee
värin himmeäksi ja tahritun näköiseksi. Eräs itävaltalainen
tiedemies, professori Wiesner, on tieteelliseltä kannalta
selittänyt valon vaikutuksen paperin väririmuulokseen. Hän
on näyttänyt, että se perustuu erääsen
oksidatsioni-tapauk-scen ja etlä tämä tapahtuu ainoastaan
puuvanukepape-lissa sekä että valon vaikutus tulee vahvemmaksi samassa
suhteessa kuin siinä on helposti taittuvia (sinipunervia tahi
ullra-sinipunervia) säteitä. Sentähden piti hän sähkövaloa,
jossa, niinkuin tunnettu, on suuri paljous tällaisia säleitä,
vähemmin soveliaana kirjastohuoneissa käytettäväksi, mutta
puolusti sen sijaan valokaasua, joka sisältää ainoastaan
harvoja vahvasti taittuvia säteitä. Kokeiden avulla oli saatu
selville, elfei puuvanukepaperi, aseteltuna 0,75 metrin
päähän kaasuliekistii. jolla oli kahdeksan tavallisen kynttilän
valovoima, neljä kuukautta kestävän yhtämittaisen valaistuksen
aikana kellastunut enempää kuin jos se on ollut. 2 tuntia
auringon valolle alt liina. Tätä vastaan oli loisell a t aholta
väitetty, että kaasuvalolla olisi muita haitallisia vaikutuksia
paperiin, vieläpä että se jouduttaisi paperissa värinmuutösta.
Professori Weisner on sittemmin useamman suuremman
kau-pimkikirjaston pyynnöstä tehnyt kokeita saadakseen selville
kuinka suuressa määrässä valokaasu ja sen palamistulokset
vaikuttavat paperin väriin. Ne kokeet, joita on tehty »Neues
Wiener Tageblatfin > paperin kanssa, ovat antaneet
erittäin tyydyttäviä tuloksia. Niisiä näkyi selvästi, elfei
tavallisessa valokaasussa löytyvillä aineilla yksinänsä enempää
kuin suurien happimäärien kanssa sekoitettuinakaan ollut
minkäänlaista vaikutusta putrvanukepaperiin. Vielä
huomattiin, eltii valokaasulla valaistuissa huoneistoissa, joissa on
huono ilmanvaihto, avonaisena oleva paperi pitemmän ajan
kuluttua peittyy ruskeahkolla erournalla. Mutta tämä
koskee yhtä hyvin puuvanukepaperia kuin puhtaimmasta
solu-aineesta valmistettua paperiakin, sillä eroituksella vaan, että
viimemainitussa tämä muutos vasta pitemmän ajan kuluttua
tulee enemmän tuntuvaksi. Lopuksi todistettiin, etteivät
valokaasussa löytyvät kaasumaiset palamistulokset edes
haponkaan yhteydessä huomattavassa määrässä vaikuta
puu-vanukepaperin ulkomuotoon. Mitä lopuksi tulee lämmön
vaikutukseen, niin paperi kyllä kellastuu korkeassa lämmössä
(yli 30° C.), mutta 30°:tta alempi lämpö ei vaikuta mitään.
(T. f. B. K.)
Tarvcaincttcn käyttämisestä kirjapainoissa.
[aurin osa latojista ja painajista ajattelevat ani harvoin
kirjapaino-ainetten kalleutta sekä pitelevät kirjasimia
niin suurella huolettomuudella kuin jos ne vain olisivat
palaneita tulitikkua.
Kirjasimen pudottua lallialle, saa se ajella siellä
kunnes on tullut rikkipoletuksi, sillä sen ylösottaminen olisi
liiallinen työ; vaikka isäntä sentähden häviää satoja markkoja
vuodessa, ei siitä pidetä lukua, kun sen kautta ei vaan itse
mitään menetetä. Kuitenkin on jokaisen työmiehen
velvollisuus oman etunsa ohessa valvoa myöskin isäntänsä parasta,
ja onneksi on loki sellaisiakin, joilla on taipumus
huolellisuuteen ja jotka ovat tarkkoja isäntänsä omaisuudesta.
Seuraavat rivit ovatkin viimeksi mainituille aiolut.
1. Kirjasinten nlospano. Teos- tai leipiikirjasimot
tietysti ovat pantavat tavalliseen kastiin; mutta se mielipide, eltii
jokaisen muunkin kirjasinlajin, joita löytyy runsaammin, on
kastissa viruminen, ei ole oikea. Nimi- ja
ktiultokirjasi-met oval pantavat laadun mukaan joko pysty- tai
kaato-asemaan; tämä koskee myöskin koristeita (infatlningar) ja
reunuksia (röseher). Korpusta, ciceroa lai pienempiä
kirjasinlajia ei tosin nlospano lavalliseenkaan kastiin paljon
vahingoita, multa älköön loki nonpareille-korisleita, joiden
tarkoitus on tarkasti liittyä toisiinsa, eikii pienempiä
kirjoitus-kirjasimiakaan, jotka helposti särkyvät, pantako muuhun kuin
pysty-asemaan. Useat oval sitä mielipidettä, etlä kirjasinten
latominen pysty-asemasta käy hitaasti ja yhdistävät sen
johdosta ja kastien puutteessa erisuuruisia yhteen. Me emme
hyväksy tätä menetystapaa. Ajanhukka latomisessa ou pieni
ja purkamisessa ei siitä myöskään ole sanomista;
päinvastoin tuhlataan syrjäkoteloista etsiessä, joko puuttuvaa
kirjasinta lai korkoääntiötä, paljon enemmän aikaa kuin
pys-tyttämistoimessa. Arasteltavampia ja epämukavia pidellä ovat
myös altaleikatul kirjoiluskirjasimet; senlaisia pitäisi antaa
ainoastaan hiotettavien latojien käsiin, eikä milloinkaan
nuoremmille oppilaille.
Jos uusi kirjasinlaji on ulospantava, niin älköön
koteloja ylellisesti täytettäkö, eikii käden kihnuluksella ja
painamisella niitä koskaan pakotettako. Nimi- ja otsakirjasiu
kasiin mukavasti täytettyä älköön myöskään pantako yli—
jäännöksiä syrjäkoteloihin, joista niitä harvoin etsitään, vaan
vietäköön ne varastohuoneesen säilytettäviksi.
Erittäin vahingollista kirjasimille on myöskin niiden
kohenteleminen kotelossa korjausneulalla tai latomalinjalla:
näiden sijaan kallisteltakoon ja liiristeltäköön koko kastia,
kunnes kotelon alasvrjään pakkautuneet, kirjasimet hiiltyvät.
Keino on varsin tehokas ja vaaratoin kirjasimille.
Neliöille (qvadrat) ja muille sulukkeille (ntslulniog),
joita aina pitäisi olla milt’ei puuttumatoin mäilru, tehtäköön
varastolaatikkoja, vaan ohukkeet (spatier) pidettäköot lukon
takana, sillä niissä suhteellisesii toteutuu sananlasku: »Isosti
rikkaana reuhdotaan, vähälläkin tullaan toimeen .
Lisävaraston järjestys on hyvin tärkeä, ja vaatii
huolellista kirjanpitoa. (Jatk.)
i-—••• -.e-v»»^"—H
-’Lh
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
