Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
KIRJAPA1NOLEHT1
N:o I
Kirjanpainolaisten hyväksi vuoden kuluessa tapahtuvista
asioista mainittakoon seuraavaa:
että firma Weilin & Göös on sijoittanut painonsa
tarkoituksenmukaiseen ja sähkövalolla valaistuun huoneustoon, sekä että
Hufvudstadsbladetin uusi kirjapaino myöskin on hankkinut
sähkövalaistuksen koneosastoonsa.
Työläiset Hufvudstadsbladetin, Nya Pressen’in, Simeliuksen
perillisten ja F. Tilgmannin painoissa ovat isännät vakuuttaneet
tapaturmien varalle.
Sääntö työväen suojeluksesta teollisuusammateissa on
menneenä vuonna annettu ja astunut voimaan Tammikuun 1 p:nä
tänä vuonna.
Helsingin anniskeluosakeyhtiö myönsi viime kevännä
yhdistykselle 1,000 m. kahdeksi matkastipendiksi Pariisin
näyttelyssä käyntiä varten. Nämä annettiin latoja Emil Töttermanille
ja painaja J. O. Heinolle, joka viimemainittu vieläkin
oleskelee ulkomailla. — Sitäpaitsi sai painaja H. Johansson valtion
400 m:kan suuruisen stipendion.
* * *
Kuolon saalis. Isäntä: maisteri A. G. Weilin, 66 v.
Kirjanpainajat: Matti Simanainen, 22 v., August Julin, 36 v.,
Karl Wilhelm Nordberg, 70 v. (kirjanp. apuyhd. jäsen), K.
H. Tarnovius, 44 v., Anton Rantanen, 24 v. (kirjanp. apuyhd.
jäsen), Johan Fredrik Lindström, 24 v., Anders Hannula, 25 v.,
H. Grevelin, 32 v., kivipainaja K. G. Thunberg, 42 v., ja
oppilas P. W. L. Eriksson, 22 v.
Suomen Kirjanpainajain apuyhdistykseen on vuoden
kuluessa tullut lisää jäseniä muutama kymmenluku. Vuoden
alussa oli rahaston suuruus 31,609 m. 56 p. (v. 1888 oli
rahaston nettolisäys 1,356 m.). Rahastolla on tänä vuonna
kuten edellisinäkin ollut onni saada 500 m. Helsingin
anniskelu-osakeyhtiöltä ja sitä paitsi testamentilla neiti Helene Simeliukselta
kauniin, kiitollisuudella vastaanotetun lahjan, 4,000 m.
Turun kirjanpainajain apurahaston varat kuuluvat olevan
noin 20,000 m., mutta jäsenluku on vaan 26. — Tähän
rahastoon on, ikävä kyllä, naiskirjanpainajilta pääsö kielletty.
Helsingin kirjanpainajain matka-apurahasto on
työskennellyt kuten ennenkin. Yhteensä on 260 m. annettu matka-avuksi
39 henkilölle. Ikävä kyllä on rahaston jäsenluku vuoden
kuluessa vähentynyt.
Nuorelta, vast’ikään maaseudulle muuttaneelta
kirjanpainajalta olemme julkaistavaksi saaneet seuraavan arvostelun:
Typograafia viimeisessä Joulukirjallisuudessamme.
Vuosi vuodelta on joulukirjallisuus-tulva meillä lisääntynyt.
Viime jouluna se meidän oloihimme katsoen jo oli
hämmästyttäviin suuri. Ja samaten kun kirjallisuuden runsas kasvu
myötään tuopi yhä suurempia vaatimuksia kirjailijoilta, vaikuttaa
se myöskin siihen, että kirjoilta aletaan entisiä enemmän vaatia
aistikasta, viehättävää, jopa taiteellistakin ulkomuotoa. Vielä joku
vuosi taaksepäin saavutti meillä kutakuinkin keskinkertainen
kirjailija jonkinlaista suurempaa huomiota, arvokkaimpia kykyjä kun
oli ani vähän. Niin ei ole enää laita. Nvt pelätään jo liian suurta
kirjailijajoukkiota, joka joutuisi kansamme rasitukseksi, ja näin
ollen alkaa julkinen arvostelu olla paljoa vaativampi, jotta taimet,
jotka eivät osota suurempaa versomisvoimaa, tulisivat ajoissa tältä
alalta poistetuksi. (Sivumennen sanottuna ollaan tässä arvostelussa
monella taholla kumminkin menetelty enemmän puolueellisuuden,
kuin varman vakuutuksen mukaan). Näin ollen koettaa jokainen
kirjailija olla tarkka kaikissa pikkuseikoissakin, ja sellaiseksi on
varmaankin ensinnä luettava kirjan ulkonainen muoto. Se on
suurena osana siitä syystä, että pienempäin maaseutukustantajien
painettavaksi antavat teoksiaan vaan ne, jotka eivät ole voineet
tunnetumpaa saada. Siisti on aina siisti, ja varmaa on, että
ulkomuodoltuan viehättävää kirjaa lukee» montaa kertaa mieluummin
kun jonkinlaista painomusteen tokerrusta.
Kirjapainoilla ei ole minkäänlaista yhteyttä kirjailijatulvan
vahingollisuuden eli vahingottomuuden kanssa. Sitä parempi vaan,
kuta enempi heitä on. Sillä painoille on se vaan affäärikysymys.
Vaan tuo vaativaisuus, ja siihen liittyvä kilpailu, ovat juuri ne,
jotka vievät meitä eteenpäin. Ja kieltämättä on kirjapainotaide
aivan viimeisinä vuosina meillä paljon edistynyt. Se’ on ottanut
ensimmäiset askeleensa nykyajan taituen jäljitti-: pyrkiä
yksinkertaiseen, koristelemattomaan luomiollisuuteen. Mu’ ollaan näihin
päiviin saakka parhaan taitomme mukaiui matkittu saksalaista
typograafia. koska Saksa muka on sen kotimaa. Siihen on suuressa
määrin tietysti vaikuttanut sekin, että useain kirjapainojen johto ja
satun naistiiitton latojain tehtävä on ollut saksalaisten ’hallussa, ja
että omasta maasta opintomatkoille lähteneet ammattimiehet
etupäässä ovat kääntäneet huomionsa Saksaan. Huolimatta kuitenkaan
kaikesta tiistä. on njanmukuineu typografiakin saanut meillä
jalansijaa. Se on heittänyt siikeensä "synnyinpaikastaan Pariisista, ja
varsinkin on se meihin tarttunut Polyoisinaista, joissa sillä jo on
suuri ala. Emme lainkaan moiti tällä saksalaista typografia. Kyllä
se on etevää, vaan se ei ole ajanmukaista. Se on nyt jokseenkin
samalla asteella kun varsinainen taide tämän vuosisadan’ alulla, .la
se ei ole taipuisa nuorentumaan, enemmän kuiu mikään muukaan
Saksassa. Kansan suureu suur) itserakkaus «stäH sitii itselleen
omistamasta mitään, joka on muualta alkunsa saanut, se koettaa
ennen pystyssä pitää vanhaa, jo muualla hyljättyä — vaikka turhaan,
sillä ajanmittaan on senkin antauiuinen* vaikka ..Saksa, kansoist’
ensimmäinen", nyt seuraa muitten jäljessä.
Meidän viimeinen joulukirjallisuutemme on suuressa määrin
maaseutukirjapainoista lähtenyttä. Ensimmäisenä niistä täytynee
mainita maamme suurimman kustantajaliikkeen omistajan, hra
Werner Söderström’in kirjapaino, jossa useammat hra S:n kustantamat
kirjat ovat painetut. Painossa näyttää kyllä olevan paljon sievää
ajanmukaista materiaalia, vaan niitä ei osata oikein käyttää.
Kirjapaino näyttää puuttuvan ajanmukaista johtoa. Väri ei myöskään
esiinny tasaisena. Paha puoli on myöskin se, että hra S. koettaa
monia teoksiaan saada niin vähään alaan kuin suinkin, joka ei
suinkaan ole mitään kiitettävää kaunokirjallisissa teoksissa, ja tekstiin
käyttää usein kuluneita kirjasimia, kuten esim. Emil Vainion
novellivihossa. Juhani Ahon „Helsinkiin" nimisessä teoksessa on
kirjasimet kutakuinkin hyviä, vaan pienempiä typografillisia seikkoja
ei näytä Porvoossa ollenkaan tunnettavan. M. m. taitetaan sana
vapaasti siten että kaksikirjaiminen sanassa oleva viimeinen tavu
alottaa uuden rivin, esim. näin: epäi-li. vaikka tuo ,,-li" olisi varsin
helposti voinut mahtua edellisellekin riville. Vilho Soinin „Kaarlo
Tiiraan" on teksti painettu hyvin (Suom. Kirj. Seur. painossa) vaan
päälllyslehti on kerrassaan ruma (painettu Porvoossa). Yleensä on
Hra S:n päälllyslehdissä kuitenkin tuota ajenmukaista
vaatimattomuutta nähtävänä. Ei mitään akkunain särmikoristusten tapaisia
laitoksia, vaan kernaammin aivan raamitta, tahi sitten kivipainossa
tehty eli etsattu kuvallinen päällys. Kun vaan olisi vähän
enemmän aistia näkyvissä, ettei samassa nimi- eli päällyslehdessä
tarvitsisi nähdä renaissan. grotesk, extended, clarendon ja kaikkia
mahdollisia kirjasimia sekaisin. Taiteilija tekee koko teoksensa samaan
stiiliin, ja siihen suuntaan on typografiakin vietävä, jos siinä
tahdotaan säilyttää mitään taiteellista. Yksi hra S:n joulukirjoista,
Kauppis-Heikin „Wiija, on painettu Kuopion uudessa kirjapainossa.
Julkinen arvostelu on jo myöntänyt tämän kirjan hyvin painetuksi
ja sen täytyy jokaisen sen nähneen myöntääkin. Se on parhaiten
painettuja kirjoja meillä. Vaikka kirjasimet eivät ole erittäin leveätä,
kuten romaaneissa olisi hyvä olla, on se kuitenkin miellyttävää
lukea, se kun on puolen petitin välikkeellä. Painos on erittäin
tasaista ja vaalea, oikein harvinaisessa määrin. Päällyslehdelläkin
ovat kirjasimet hyvin valitut, ainoastaan tuo päänimen tikapuitten
tapaiseen asemaan asettaminen on kaikkea muuta kun somaa.
Paremmalta näyttäisi se tavallisena suorana rivinä.
Porissa on myöskin vilkasta kirjallista liikettä ilmaantunut
viimevuosina. Sen ulotti kirjakauppias Adolf Allardt, ja on sitii
sitten jatkanut hra kirjanpainaja A. Bergbom. Eivätkä’ nuo siellä
painetut moniväriset päällyslehdet niin huonoja olekkaan, jos ei
vaan koetettaisi liian kaunista, ja siten mentäisi pitemmälle kun
aisti sallii. Tekstinä on myöskin yksinomaan käytetty
kaunokirjallisiin teoksiin vähemmän sopivia kirjasimia. Leveämpää
antaqua-eli inediavael-kiijasiuta ei kirjapainossa vannaankaan löydy.
Timnetuinpia kustantajia maaseuduilla 011 vielä Emil
liugcl-berg Tampereella, ja nyt aivan ylltfäkkiä Matti Kurikka VVupurissa.
Kumpikin painattaa teoksensa omassa kirjapainokaan. Typografia
on näissäkin huono, painos 011 epätasaista, toisinaan likaistakin. Ja
tie samat pienommät seikot, joista Porvoota moitin, ovat täälläkin
yhtenäisiä.
Tila ja tilaisuus estää minut tarkemmin näistä puhumasta,
ja pakottaa toiset vähemmän tunnetut muasoutukiistantujut
kokonaan mainitsematta jilttämiläti. Yleisöön voi kuitenkin sanoa ert’ei
niissä typografia ole paljo minkään arvoista.
Pääkaupungin Kirjapainoilla on ollut verrannollisesti vähän
tehtävää tämän joulun cdeliii ihunanttinceu kaunokirjallisuuden
kanssa. Ensiksikin 011 mainittava Minna Canthin „Kauppa-Lopou,
koska sen kustantajat ovat kirjanpainajia. Teos on painettu Weilin
& Göösin kirjapainossa. Näkyy selvään että 011 koetettu
kirjapuiuo-tyfi tehdä tässä niin hyvää kuin suinkin. Ja hyyiUi se kyllä onkin.
Vaan se 011 kokonaan saksalaista. Luulisi tuon pälUlyslehden
olevan lähteneen joltakin saksalaiselta viirikauppiaalta, min kirjava se
on. Ja mitä 011 tuollainen liika kauneus? Onko siinä jotain joka
viehättää? Vastaamme puolestamme: ei mitään. Tekstissä on painos
tasaista ja vaaleata. -Ett Gifteniial" (pain. Suom. Kirj. Seuran
kirjapainossa) 011 huolellista työtä kaikinpuolin. Painoskin on hyvin
tasaista, vaan nähtävästi kuitenkin liian mustaa. Mainittava on
myöskin ..Ililihuliter" y. p. 111.
Kaikessa tapauksessa täytyy tiistä joulukirja llisuudc-ta
kuitenkin tulla siilien päätökseen, liiistii jo’ alussa huomautin, ett a
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
