Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 10
1890
KIRJAPAINOLEHTI
HELSINGIN KIRJANPAI NA,IAIN YHDISTYKSEN ULOSANTAMA
Tihuislilntii: HoMiirliuiA :t m. vuolleita.
Poftiiallok–l -n U: 50; tulmlluLMilln tilattua 3: IKI |ri«ti»iiiol.
limoitu/min Jlilal-innii :io p:«tä p<<tltf rivlhn (lovoyä 1 ,
«Ivuai siiotnaIalec-«a ja ruotiolnlm •-» paint>k*o»sa.
Ykrttl/Ununteru: S» penniä.
Helsingissä 25 p. Helmikuuta
Vastuunalainen toimittaja. A. FINANDER.
Tilauksia pUKkaiipmigixa vanaan ottavat atiainlolioi
kirjapainolla | ilmoittajat Ja rlmlaliletllaajat
tnan-.-(’iDluilla suvaitkoot käHntvä hra E. Xonlllnp’iti
pttoloon, Hotilngln Sentraniipalno, Fabianinkatu ii,
llelninki.
Piirteitä kirjapainotaidon historiasta Suomessa.
• J-^aktori Rob. Ahlstedt piti .Sunnuntaina Helrnik.!) p:nä toisen
luen-*T . tarran kirjapainotaidon historiasta, kertoen ajasta, jolloin
ensini-mainen kirjapaino maassamme perustettiin. Esitelmän pitäjä
. sanoi Tuniri papistoa ensimmäiseksi luvenneott ojottelemaan
kirjapainotaidon maaliamme tuontia. Lähinnä aiheena siihen oli
suomalainen raamattuteos. joka oi vielä l(i:sta vuosisadan alassa
ollut kokonansa painosta ilmestynyt. Kuningas Kaarle IX :s asetti
tosin v. 1(102 suomalaisen raamattukomiteansa, mutta sen toimesta
oi mitään julkisuuteen ilmestynyt. Papisto itse, piispa Eerikki
Soro-lainen etupäässä, rupesi vihdoin puuhaamaan raamatun
painattamista ja tiedusti asiasta Tukholmalaiselta kirjanpainajalta Kristofor
ltousn’er’ilta. Tämii ehdotti poikaansa, Johan Reusneria. joka siilien
aikaan harjoitti ammattiansa jossain Saksanmaalla, kirjanpainajaksi
Suomeen. ’Ehdotus hyväksyttiin ja papisto pyysi Kustaa II Adolfilta
luiimi puuheenunlovan Kirjanpainajan kutsumiseen. Kuningas suostui
pyyntöön ja oikeutti Hulitik. Kipinä H!17 antamallansa ,,valtakirjalla"
.Toimii Ueusnerin harjoittamaan kirjanpainajan ammattia Turussa sekii
sen ohessa pitämään avonaista kirjakauppaa. Mutta nyt tapahtui
si- odottamaton seikka että kuganpainajn ei tullutkaan. Syynä tähän
voitanee pitää ajan rauhattomuutta, sillä kolmenkymmenen vuotinen
sota riehui jo Saksanmaalla ja veti vähitellen Ruotsinkin taisteluun
osalliseksi. ’ Rauhan hiljaiset työt saivat tämmöisinä aikoina
väistyä tärkeämpikin tieltii ja papiston täytyi antaa raamatun olla
painamatta ja jättää kirjapninopuuhatkin siksensä.
Kun Eerikki Norolaisen jiilkeläiiieti, piispa Rothovius, otti
Suomen kirkon asiat huostaansa, sai hiin ei ainoastaan rnamatun
painetuksi. se ilmestyi niin. v. 1642, vaan myöskin opetuslaitoksen, joka
liina Kustaa ^"aason ajoista oli ollut nähtävästi rappiolla, autetuksi
parempaan tilaan. Hintit ja varsinkin Pietari Brahen, joku siihen
aikaan oli Suomen kenraalikuvernöörinä, on meidän kiittäminen
korkeimman oppii aitaksemme — Turun akatemian — perustamisesta.
Näissä puuhissa ci unhotettu myöskiiän kirjanpainajaa. Hiin oli jo
uuden yliopiston ensimmäisessä virkailijaluettelo-ehdotuksessn ja
pvsytettiin sittemmin varsinaisessakin. Hallitus puolestaan (di
ajatellut Peter van Selow’ia, jonka Kustaa II Adoll’ v. 101» oli
kutsunut Tukholmaan venäläisiä kirjasimia valamaan, toimeen sopivaksi
ja määräsi hänet Turkuun raamattua painamaan. Tuntemattomasta
syystä ei Selow kuitenkaan Turkuun muuttanut, jonka vuoksi
raa-inättu painettiin Henrik K»yser’in kirjapainossa Tukholmassa.
Kun Turun akatemia, joka vihittiin v. 1040, piiäsi alulle, kiivi
kirjapainon puute yhä tuntuvammaksi, jonka vuoksi sekii akatemia
ottii tuomiokapituli "tuon tuostakin muistuttivat hallitusta .,siitä
kirjanpainajasta, joka heille luvattu oli". Pietari Brahen välityksen kautta
olikin seurauksena näistä muistutuksista se, ettii Auran kaupunki
v. 11)42 sai vastaanottaa sen mielien, joka ensimmäisenä
kirjanpainajana maassamme työskenteli. Tämä mies oli Poder AVald.
lliiu oli syntynyt juhannuksen aikana v. 1(502 Värdsiitran
maatilalla lähellä Upsalan kaupunkia. Vanhempansa panivat hänet
kouluun, mutta heikon terveytensä vuoksi keskeytti hiin
koulunkäyntinsä ja rupesi oppilaaksi’ Upsalan yliopiston’ kirjapainoon, jonka
johtajalla suloin oli Eskil Mattsson. Opista päästyänsä muutti hiin
\Vesteras’iin ja sieltä Tukholmaan, jossa hiin työskenteli yhden
vuoden Kristnfer I{eusner’in kirjapainossa. Tultuansa takaisin
Mattssonin luo, sai \Vald kotikaupungissaan ensimmäisen
Ihktorinpaik-kansa Tuomioprovastj Walliuksen v. 11131 perustamassa kirjapainossa.
Tässä toimessa oli liiln kolme vuotta, joiden kuluttua hiin
toistamiseen muutti Westeräs’iin, edellä olevan’ kirjapainonjohtajaksi. Siellä
oli hän 7 vuotta, eli kunnes hiin v. 1(>42 kutsuttiin Turkuun
vastaperustettuun yliopistoon kirjapainoa perustamaan. Välipuheen
mukaan piti hätien saada MM) tanteria vuotuista palkkaa, vapaat
huoneet, vapautus kaikista ulosteoista kaupungille sekii li taaleria
jokaisesta orkista tavallista kirjoitusta, jonsa professorit tai ylioppilaat
painuttavat j. ii. c. AVald puolestansa sitoutui m. m. ahkeruudella
ammattiansa haijoittamoan. kuitenkin välttäen tarpeetonta
sunnuntaityötä. antamaan kolme korehtuurio. sekä oppilaiksi ottamaan
suomalaisia nuorukaisia, mutta sitä vastoin rehtorin tietämättä ei
työhönsä ottamaan opinkilyneitä.
Huolellisesti ja taidolla täyttikin hiin lupauksensa vaikka
monenmoiset hankaluudet useinkin* vaikeuttivat työn tasaista menoa.
Suurimpana haittana olivat akatemian käytettävinä olevain rahojen
vähyys, sekä kirjasin varaston pienuus. Ensi alussa voitiin latoa
ainoastaan puoli arkkia kerralla. Kreikkalaisia kirjasimia ei ollut
ensinkään. Tiimiin johdosta pyysi Wald kanslerilta rahoja
kirjapainon parantamiseen ja Pietari Brahe iniiiiräsikiii v. 11)48, että 1 ,
niistä 2(K> tanterista, jotka olivat myönnetyt yhteisesti kirjapainoa,
kirjastoa ja yliopiston rakennustarpeita varten, oli käytettävä
kirjapainon hyväksi.
Ensimmäisen kiijnsinvaraston valoi Peter van Selo\v
Tukholmassa. mutta sittemmin valoi kreikkalaisia kirjasimia jumaluusopin
ylioppilas Sven Gelzenius Turussa. Toukokuussa v. 1049 ostettiin
iiiitii häneltä I leiv. naul. ja \Vald kehui kirjasinten olleen
parempia kun ,,Peter von Selauii" tekemät, (i. s;ii myöskin
toimek-seen inatrisien tekemisen latinalaisia kiijasimia varten, mutta
epätietoista on jos hiin niitä teki, kuten luvannut oli. Rahoja
kreikkalaisten kirjasinten hankkimista varten anroi vattakunnnnneuvos
Kustaa Kustaanpoika Wasaborg. joka myöskin lupasi kirjapainolle
toimittaa Stettunstii uuden painunen.
Wuld"in kirjapainospa painettiin v. 1042 m. m. ensimmäinen
Turussa tarkastettu viiitöskirja ja painosta ilmestyneiden kirjojen
lukumäärä, joka ensi aikoina oli vallan vähäinen, kohosi pian tiiin
ettii jo toisena vuonna ilmestyi 7 ii 8 j. n. e.
Aluksi asui Wald Kirlckokorrtefissa, jossa hänellä oli ,,tupa,
puoti ja kellari". Vuokra tiistii asunnosta näyttää olleen .’Ml taaleria
kupari rahaa. Sittemmin muutti Wnld Mätiijärvi-kortteliin, jossa hiin
viimein osti oman talon, vaan näkyy asuneen siinä ainoastaan
ly-hyommän ajan.
SyksyUii v. 1052 kiivi \Vald viimeisen kerran Tukholmassa
hankkimassa kirjasimia kirjapainoonsa. Takaisin palnttuansn
sairastui hän vilutautiin, joka kesti kunnes liiin Helmik. 15 p. 1053
voipui kuoleman uneen. Hänen ruumissaarnassaan sanotaan ettii \Vnld
oli .fiiiiialaapelkäiiväinen, hiljainen ja rauhallinen mies, jonka hänestä
uaapuriiisakin voivat todistaa ja ettu hiin oli ollut Hannisessa
Ingeborg Pietarintyttären kanssa, joka jäi leskenä häntä suremaan.
Kirjapainolehden toimitukselle!
Muutamia sanoja hra E. W:n kirjoituksen »Typografia
edustettuna viime joulukirjallisuudessa" johdosta.
irjapainolehden l:ssä numerossa esiintyy eräs kirjoitus tuolla
4—™ pöyhkeiillii otsokirjoituksella „ Typografia viimeisessä
joulu-kirjallisuudessa", joka kauttaaltaan sisältää paljaita
hullutuksia. Tästä arvostelusta, jonka tämä nuori kirjanpainaja maaseudulta
laatii muutamista harvoista jouluksi tulleista kirjoista, ja jonka
arvostelun pääpontena on ..taiteellinen yksinkertaisuus’’ sekii „aivan
harvinaisen vaalea painos", ei juuri kannattaisi sanoa mitäiin. mutta
liän lähtee aloille, jotka silminnähtävästä ovat hänellä aivan vieraita
ja tAten koettaa alentaa erään maan typografiaa, joka tähän saakka
on ollut: johtavana meilläkin. Koska" useimmille Kimpainolehdon
lukijoilla todelliset olot typografian alalla ulkomailla lienevät
tuntemattomat ja hra E. AY:n ’esitykset asiasta siten mahdollisesti
tulisivat pidetyiksi todenperäisinil. koettaa allekirjoittanut täten kumota
iiiiitii kummallisia iilyutuotteita.
Kirjoituksensa alussa vakuuttaa Iira E. W., ettii kirjoilta
aletaan enemmän vaatia,,aistikasta, viohättävää, jona taiteellistakin
ulkomuotoa". mutta sitten hän koko matkan puhaltelee
yksinkertaisuuden ldpinStä. jonka hän sanoo Pariisista lähteneen: löytyykö tässä
minkäänlaista logikia? On nim. tuskin mahdollista latoa taiteellisesti
tehtyä nimilehteii ilman kehystää, parilla kolmella yksinkertaisella
kirjainrivillil ja sitten painaa tämii ainoastaan viidellä värillä.
Jokseenkin surkeata olisi typografian edistvmiselfe, jos eivät
kirjosin-valajot enää n uiikisi kannattavan meille tarjota’ kaunista
ympärys- ja todella taiteellista rakennustaiteellista ainevarastoansa, jos
ei väritehdasten oniiii tarvitsisi voivuta itseään valmistamalla
kina-painoille kauniita pohja ja muita värillisiä viirejä. Millainen tulos
olisi esim. kilpailusta yksinkertaisten nimilehtien tahi osotekorttien
latomisessa? kenties yksi lomasivu. ollen yksinkertaisia
yksinkertaisin?! Ei. taiteellisesti tehtyyn työhön tarvitaan myöskin kauniita
aineita ja kauniita viirejä. Meidän velvollisuutemme on käyt tä ii
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
