Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
III
Ei nimeä
Hän oli wielä kaunis, pitkä ja solewa, oikean sotamiehen esikuwa. Etelämaitten aurinko oli paahtanut hänen kaswojaan tummemmiksi kuin ne muuten olisiwat olleet. Kun hän terwehti tahi puhui, muuttui hänen näkönsä eläwäksi ja sen ylitse wilahti suloinen, surumielinen hymy ikäänkuin aurinko wilahtaa näkywiin nopeasti lentäwien ukkosenpilwien lomasta; se wilahdus näkyi, waan häwisi kohta; wakaamielisyys, tylyys jäi sen sijaan. Hänen otsansa oli
korkea, waan aika oli siihen kyntänyt sywiä, suuria ryppyjä, jotka todistiwat, että mies oli paljon miettinyt ja sureksinut. Ajatus panee aina kyltin työhuoneensa seinään.
Kun hän toisinaan unhotti itseään, köykistyi hänen wartalonsa; kaswojen jänteet löyhistyiwät ja huulet wärisiwät kuin wetotaudissa. Jos joku silloin äkkiä puhutteli häntä ja hän loi silmänsä ylöspäin, kuwastiwat hänen kaswonsa sanomatonta surumielisyyttä; hänen oli silminnähtäwästi sangen waikea kohta antaa silmilleen tawallista, lewollista katsantoa. Semmoisista hetkistä pitää juuri ottaa waari; wähäisistä, arwaamattomista tapauksista älyät usein toisen omituisuutta, ikäänkuin pienet puustawit kirjassasi selittäwät suuria.
"Hän on paljon kärsinyt ja kokenut" wakuutti eräs
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
