- Project Runeberg -  Kirjawa Joukko /
52

(1874) [MARC] Author: Carl Brosbøll Translator: Johan Magnus Salenius
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

linnun ja konstikkaasti yhteen rahnikoittuja puustawia ruudun kasteesen. Hänen tummilla silmillä oli se haaweksiwa, umpimielinen näkö, joka osoittaa, että ajatukset lentäwät pitkät matkat. Kun sotilas astui sisään, säpsähti neiti ja pyyhki sukkelasti sormillaan pois mitä ruudulle oli kirjoitettu; sitte hymyili hän ja antoi kättä.

"Hywä, että tulitte, sillä me aiomme juuri huomiseksi määrätä pitkän ratsastuksen", sanoi neiti, johtaaksensa pakinaa sinnepäin, mihin hänen oma mielensä teki.

Sotilas suostui siihen tuumaan, mutta tarttui samassa hänen molempiin käsiin, istuutui hänen wiereensä ja sanoi liukkaasti mutta hillityllä äänellä:

"Minä tahdon puhua teidän kanssanne, —— ei! älkää pelästykö; ääneni wäwähtää, mutta se wäwähtää waan ilosta, että wiimeinkin tapaan teitä yksinänne; —– Oletteko minulle suutuksissa? –— Olenko jollakin tawalla loukannut teitä?" kyseli hän nöyrästi ja rukoilewalla äänellä.

"Mistä syystä semmoista luulette? – Että te olisitte loukanneet minua? — se on mahdotonta".

"Kuinka te olette niin muuttuneet?"

"Minkä suhteen olen sitte muuttunut? Enkö ole tarpeeksi kohtelias ja ystäwällinen? Enkö pidä teitä paraana ystäwänäni?"

"Herra Jumala! Enhän sitä tarkoittanut. Te koetatte pujahtaa kysymyksestäni syrjään; puhukaammepa suoraan keskenämme. —– Te olette unohtaneet sitä wiimeistä iltaa, jona erosimme tuolla puutarhassa".

Neiti oli wähän aikaa ääneti ja katseli kumppaniaan loistawilla silmillään. Sitte wastasi hän:

"Sinä iltana, josta puhutte, lupasimme toisillemme – waan lapsiahan silloin wielä molemmat olimme —— että

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:50:45 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kirjjoukko/0060.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free