- Project Runeberg -  Kirjawa Joukko /
60

(1874) [MARC] Author: Carl Brosbøll Translator: Johan Magnus Salenius
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

rässä mielessään puuttuu intoa ja kestäwäisyyttä. Minä olen onneton, ilman pelastusta, ilman toiwoakin, että tilani joskus parantuisi. Ensialusta waadin kentiesi liikaa; se on teidän syynne; te olitte pahasti totuttaneet minua. Minä kuwittelin mieleeni rakkauden niinkuin sillan ikään taiwaan ja maan wälillä; sen piti olla keskeymätöntä hywän onnen waihteloa enkä kuitenkaan waatinut häneltä enempää, kuin itse olin walmis osoittamaan. Kerran, yhden ainoan kerran, puhuimme siitä, hän ja minä. "Uskonhan minäkin, että rakkautta on olemassa", sanoi hän, "mutta jos sitä luulet semmoiseksi, kuin koko maailman romaanit owat sinulle opettaneet, niin en saa aikaa partaakaan ajaakseni". — Sitte totuin waatimuksiani alentamaan. Jos tietäisitte, kuinka olen masentanut itseäni, nöyristynyt, taistellut, wähää ehkä pelastaakseni elämäni haaksirikosta, — mutta turhaan; minä olen kadottanut kaikki".

"Mutta tulewaisuus, tulewa aika!" kuiskui ystäwä, yhtä murheellisena, kuin rouwa itsekin; "Luottakaa toki wähän siihen! Onhan miehenne hywäluontoinen, leppeä, helppo houkutella; taitaahan kumminkin löytyä joku lohdutuslamppu tässä pimeässä".

Rouwa oli wähän aikaa ääneti, ikäänkuin kamppaillen itsensä kanssa; sitte nosti hän päätään ja sanoi:

"Tiedättekö, missä wiimeksi tapasin miestäni? Siitä on nyt kulunut kolme wuorokautta. Silloin seisoi hän tuossa kaapin edessä ja aikoi laatikosta ryöstää kalliita kiwiäni. Hän hymysi sangen ystäwällisesti, kun minä astuin sisään. —— "Nyt suutut warmaan", sanoi hän, "mutta se on waan pikkuinen laina pariksi päiwäksi, pantti, jonka juutalainen on waatinut minulta. Kun kilpa-ajo on loppunut, aioin tuoda ne takaisin, huomaamattasikaan".

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:50:45 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kirjjoukko/0068.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free