Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Helmikuulla 1908 - Kirja-arvosteluja - Larin Kyösti, Lemminkäinen, arv. V. T. - Eino Leino, Naamioita II, arv. V. T. - Andrews Needran, Maamiehen poika, arv. V. T. - E. Nervander, Pelkkää päivänpaistetta, arv. V. T.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30
aikomuksia ja alkeita olleen. Epä-
edullisesti vaikuttaa sitäpaitsi vuoro-
puhelun omituinen tyyli. Kieli, jota
henkilöt puhuvat, ei näet ole runoa
eikä suorasanaista, vaan siltä väliltä.
Siinä on runsaasti alkusointuja ja
muita kaunistuskeinoja, onpa välissä
aina joku Kalevalan säekin. Se tekee
epäluonnollisen vaikutuksen ja laimen-
taa lauseiden voiman.
Kun ei kappaleen juonikaan eri-
tyisesti jaksa jännittää mieltä, on pe-
lättävissä, ettei se juuri voi saada
lukijoita kansankirjastoissamme.
V. T.
Eino Leino, NAAMIOITA. Toinen
sarja. 1907. Otava. 210 sivua, hinta
3: —.
Päähuomion tässä kirjassa anastaa
4-näytöksinen näytelmä »Lalli». Se ku-
vaa Suomen taruhistoriasta tunnettua
talonpoikaa, joka löipyhän piispa Hen-
rikin kuoliaaksi Köyliön järven jäällä
ja joutui siitä tunnontuskiin. Miten
hyvästi tämä kuvaus vastannee histo-
riallista todellisuutta, sitä emme tiedä.
Eikä se olekaan tässä kirjassa pääasia,
vaan Lallin luonteen, kuvaus ja tuon
murhateon syiden selvitteleminen. Sii-
nä suhteessa on Leinon näytelmä huo-
miota ansaitseva. Yölliset kohtaukset
Lallin tuvassa sisältävät jonkun pisa-
raisen kaunista runoutta. — Heikompi
on kokoelmassa satunäytelmä»Niniven
lapset». Mutta siihen on kiedottu kau-
niita lyyrillisiä laulupalasia. — Kol-
mantena tässä »Naamioiden» sarjassa
on hämärä vuoropuhelu, nimeltä »Me-
lankolia».
Vaikkei teos jaksane herättää kovin
yleistä mielenkiintoa, saattaa sitä sen-
tään suositella suuriin kirjastoihin han-
kittavaksi, etupäässä »Lallin» vuoksi.
V. T.
Andrews Needran, MAAMIEHEN-
POIKA. Nykyajan satu. Lättiläi-
nen alkuteos. Suomennos vironkie-
lestä. 1907. Gust. Ronelius. 115
sivua, hinta 1: 50.
Harvoin meille Lätinmaasta tiedot
tulevat. Tämä kirja on viesti sieltä,
näyte sen maan kirjallisuudesta, vaik-
kei mikään ihastuttava. Siinä ei syki
elämä semmoisena kuin sitä eletään
Lätinmaalla sekä — muuallakin. Se
on vain kuin kaukaista kaikua tai unel-
maa elämästä. Senvuoksi se jättääkin
lukijan kylmäksi. »Maamiehenpoika»
kiertää kyllä maailmaa kirjavissa koh-
taloissa, näkee huonoja ja hyviä päiviä
ja sisäisesti niistä jotakin oppii. Mutta
hänen kokemuksensa eivät tule lukijan
osaksi mieleenpainuvina kuvina ja
tuntoina. Kaikki on kirjassa siivilöity
vertauskuvalliseksi, laimeaksi, veti-
seksi. Kun on päässyt loppuun, on
alku jo unohtunut.
Emme tiedä, tokko kansankirjasto-
jen lukijakunta tällaisesta kertomuk-
sesta kostuisi.
V. T.
E. Nervander, PELKKÄÄ PÄI-
VÄNPAISTETTA. Ylioppilasro-
maani. 1907. Gust. Ronelius. 150
sivua, hinta 2: —.Tämä kirja on kuvaavinaan suoma-
laisten ylioppilaiden elämää 1870-lu-
vulla. Siinä kerrotaan erään kandi-
daatti August Strömin kesäisistä seik-
kailuista Helsingin saaristossa. Hän
rakastaa neiti Sofieta ja Sofie rakastaa
häntä. He tapaavat toisensa usein
vesillä tai rantakuusikossa. Tietysti
he ovat salakihloissa. August voittaa
vähitellen Sofien vanhempienkin suo-
sion. Sitten tulee maisterinvihkiäiset,
joissa August saa laakerin otsalleen ja
Sofie on hänen seppeleensitojattarensa.
Ja sitten tulee tietysti kihlajaiset ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
