Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 3. Toukokuulla 1908 - Kirjojen arvosta, kirj. H. I.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
79
Kirjojen arvosta.
»Sielun lääke» oli eräs vanhan Egyptin kuningas kirjoituttanut
kirjastonsa, maailman vanhimman tunnetun kirjaston ovelle. Hä-
nellä oli korkea käsitys kirjojen arvosta ja merkityksestä, niin kor-
kea, että on vaikea sanoa käsityksen siitä pitäen kehittyneen ja edis-
tyneen. Levitä se sen sijaan on voinut, ulottautua yhä laajempiin
piireihin, tunkeutua yhä syvempiin kerroksiin, ja onkin niin tehnyt.
Kirjat ovat, varsinkin sen jälkeen kuin »Gutenbergin pikku sotilaat»
ovat lähteneet niitä levittämään, »lisääntyneet ja täyttäneet maan»,
paljoudessa kasvaneet suorastaan äärettömässä määrässä ja voitta-
neet lukemattomia hartaita ystäviä. Välinpitämättömiäkin kui-
tenkin on aina löytynyt ja vieläkin löytyy, välinpitämättömiä ja
vihamiehiäkin. »Elää sitä ihminen ja tulee toimeen ilmankin niitä.»
Elääpä kylläkin ja tulee toimeen. Mutta millä tavalla ? Tiedotonna,
taidotonna, monenkaltaisia sielullisia liikkeitä, iloja, kokemuksia
vailla, kuin kuuro ja sokea .. . Sen kyllä ymmärtävät ne, jotka ovat
mieltyneet kirjoihin ja jotka ovat tottuneet niissä tapaamaan ystävän,
jonka puoleen sopii kääntyä aina ja milloin hyvänsä, kun tuntee
ystävää kaipaavansa.
Ei tarvitse olla hullaantunut kirjoihin käsittääkseen, että kirja-
varasto, kirjasto, on laatuaan suuremmoinen aarreaitta. Meidän
tarvitsee vain muistaa, että kirjat ovat ne väline, jonka kautta kaik-
kien aikojen suuret henkilöt voivat puhua sukupolvesta sukupolveen,
maasta maahan siirtää ajatuksiaan, mietteitään, tunteitaan, ha-
vaintojaan, jakaa jakamistaan, ilman että jaettava hiventäkään vä-
henee, pikemmin vain kasvaa. Tämän kun pidämme mielessä, me
emme saata kieltää kirjoilta jos vaikka kuinkakin ylistävää ja pilviä
tavoittelevaa kiitosta, vaan kernaasti tunnustamme, että ne ovat
kaikkein pysyväisintä ja arvokkainta muistomerkkiä, mitä ihmis-
kunta milloinkaan on pystyttänyt.
Yksi tärkeä seikka vain on otettava varteen. Lukijasta riip-
puu äärettömän paljon. Kaikki se ajatuksen valo, tunteen lämpö
ja tahdon voima, joka kirjassa piilee, saattaa jäädä yhtä kaikki
»kuolleeksi kirjaimeksi». Lukijan on osattava herättää eloon se tuli,
joka on kirjaan kätketty, ikäänkuin hiilokseen puhaltamalla saada
tuli leimahtamaan ilmi. Hänen täytyy antaa jotakin omasta tules-
taan päästäkseen osalliseksi toisen tulesta, ja mitä enemmän hän
saattaa antaa, sitä enemmän hän voi saada. Mutta omastaan antaa
hän voi käydessään käsiksi lukemiseen jännitetyn huomaavaisena
ja tarkkaavaisena, koko sielunsa voimalla. Silloin ei kirjailijakaan
pysy välinpitämättömänä ja kylmäkiskoisena eikä lukeminen jää
hedelmättömäksi, olkoon luettu soinnukas runo tai oivallinen ro-
maani tai ajattelijan mietekirja tai tutkijan kuvaus luonnon ihmeistä
ja maailman tapahtumista.
Nyt on kuitenkin asianlaita niin, että samoin kuin ihmisistä toi-
set ovat nerokkaampia ja kyvykkäämpiä kuin toiset, samaten myös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
