Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 4. Syyskuulla 1908 - Nuorisoseura- ja kansankirjastokysymys, kirj. Väinö Voionmaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
90
yhteenliittymistä ja yhteistoimintaa nykyaikana niin suurella menestyk-
sellä on käytetty valtiollisessa, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa elä-
mässä yksilöjen hyödyksi ja eduksi, on se ajatus lähellä, että hyvinkin
laajaa yhteistoimintaa voidaan menestyksellä harjoittaa myöskin valis-
tustyön alalla.
Kun näitä käsityksiä sovitamme siihen erityiseen valistuskysymyk-
seen, joka tässä on alustettavana, niin muuttuu koko kysymys kysymyk-
seksi paikallisesta nuorisoseurasta jäsen kirjas-
tosta. Nuorisoseurat itse ovat oikeita kirjastojen paikkoja ja etupäässä
juuri nuorisoseurain jäseniltä voimme odottaa ymmärtävää yhteistyötä,
intoa jataitoa sen ihmeellisen sivistysvälineen luomiseen ja käyttämiseen,
mikä hyvä kirjasto on.
2. Kirjaston edellytykset
Hyvä hoito on jokaisen kirjaston välttämätön elinehto. Tavallisten
lainakirjastojen menestys riippuu sen lisäksi kirjaston kirjavarain laajuu-
desta, uutuudesta y. m. s. Mutta jos ajattelemme kirjastoa sivistystyön
välittäjänä, mallikelpoista yhdistyskirjastoa, jollaisen toivoisimme löy-
tyvän jokaisessa nuorisoseurassa, niin äskenmainitut kirjastotoimen
tärkeät edellytykset väistyvät syrjään toisten vielä tärkeämpien edestä.
Tunnettua on, että pelottavan suuri osa Suomen kansankirjastoja —
ja vielä suurempi osa oppineitten ammattikirjastoja — ovat muuttuneet
kirjain kalmistoksi, joista elämä ja henki ovat jokseenkin tarkoin paen-
neet. Tämä onneton tulos johtuu suureksi osaksi nurinkurisista käsityk-
sistä kirjastoista ja niiden tehtävistä. Kirjastoja katsotaan jonkinlaisiksi
automateiksi, joiden useinkin puolen vuosisadan vanhalla pohjavarastol-
laan, muutaman kymmenen markan vuosituloilla ja koko- tai puolitork-
kuvalla hoidolla pitäisi tehdä ihmeitä tämän kansan valistamiseksi. Tai-
tavasti hoidetut kirjastot joskus tekevät vaikeissakin oloissa ihmeitä ja
luovat itselleen yleisön. Mutta täyttä tehtäväänsä ei mikään kirjasto
sellaisissa oloissa voi suorittaa. Kirjastokin on elimistö, joka vaatii
ravintoa, lämpöä ja valoa voidakseen elää. Se täyttää velvollisuutensa
ainoastaan sillä ehdolla, että sitäkin kohtaan täytetään velvollisuudet.
Kirjaston tärkeimpänä edellytyksenä siinä suhteessa ovat sivistyshaluiset
ihmiset. Mutta tällaista vuorovaikutusta kirjaston ja yleisön välillä voi-
daan odottaa ainoastaan sellaisissa piireissä, missä vilkas ja h>t
v i n
järjestetty sivistystyö on tukemassa kirjastoa.
Tässä kohden saamme kehoittavia esimerkkejä naapurimaastamme
Ruotsista. Siellä ovat valistusriennot kansan nuorison keskuudessa
viime vuosina ruvenneet suuresti elpymään. Menestys on johtunut etu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
