Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 5. Marraskuulla 1908 - Yleinen kirjastonhoitajain kokous Helsingissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
111
timattomille päivällisille Kansallisteatterin ravintolaan. Kutsua mielihyvällä
noudatettiin ja kului päivällisaika rattoisasti tuttavuuksia uudistaessa ja uusia
tehtäessä; klo 4 i. p. palattiin takaisin kokoushuoneeseen.
6 §. Maisteri H. Impivaaran laatiman alustuksen »Kansankirjastonhoitajain
yhteenliittymisestä ja äänenkannattajasta» luki W:m Sippola. Alustuksessa esi-
tettiin mikä suuri merkitys esim. Amerikan kirjastonhoitajain liitolla on ollut
koko kirjastoasian edistymiselle. V. 1876, jolloin liitto perustettiin, oli koko
Amerikassa tuskin 2,000 kirjastoa, joissa olisi ollutpäälle tuhat kirjaa, nyt sel-
laisia kirjastoja on 8,000. Lainausten luku s. o. kirjaston käyttö oli v. 18769
miljoonaa, v. 1903 oli se kokonaista 59 miljoonaa eli 6 l
/j kertaa"suurempi. Tosin
valtio, kunnat ja yksityiset ovat paljon uhranneet varoja kirjastojen hyväksi,
mutta se yhtenäisyys ja oivallinen järjestys ja pitkälle kehitetty varoja säästävä
yhteistoiminta kirjasto-asioissa, mikä on Amerikan kirjastoille ominaista, on
pääasiassa kirjastonhoitajain yhteenliittymisen ansiota.
Myöskin teki alustaja selkoa kirjastoja kannattavista kirjastoseuroista,
joita on paljon muissa maissa, m. m. Ruotsissa perustettu, sekä- päätti esityk-
sensä seuraavaan ponteen:
»Jätän täten kokouksen harkittavaksi, onko suotavata, että
asiaaharrastavat henkilöt maassamme yhtyvät perustamaan
kirjastoseuroja.»
Toht. Granfelt lausui, että Kansanvalistusseura jo hyvän aikaa ja jonkin-
laisella menestykselläkin on kehoitellut perustamaan erityisiä kirjastoseuroja.
Piti nykyisenä aikana sellaisia seuroja entistä tärkeämpinä, etenkin sen takia,
että valtioapu sellaisten seurain ylläpitämissä kirjastoissa varmimmin tulisi
hyödyllisellä tavalla käytetyksi.
Opettaja Yrjö Suova (Koivistolta) myönsi, että epäilemättä kunnan kir-
jallisuutta harrastavain jäsenten yhteenliittymisellä voitettaisiin asialle etuja,
joita ei olisi vähäksi arvattava, mutta valitti, että nyt jo on maaseuduillakin
niin paljon kaikennimisiä yhdistyksiä, että lienee moneen paikkaan vaikea enää
uusia perustaa. Kansakoulunopettajiin tässäkin asiassa tietenkin vedotaan;
kun kuitenkaan ei mikään seura ilman jäsenmaksuja voi toimia ja varsinkin
opettajain varat ovat niin vähäiset, ettei heitä enää voi enempää verottaa, niin
ei katsonut voivansa kannattaa kirjastoseuroja.
Opettajatar Hilda Halinen (Suonenjoelta) kertoi, että ainakin Savossa mo-
nin paikoin vierotaan nuorisoseuroja ja vieläpä raittiusyhdistyksiäkin ja näiden
kaikkia puuhia, myöskin kirjastojen hyväksi. Puhujan kotipaikalla on sentähden
perustettu puolueeton kirjastoseura ja on vallan ihmeellistä nähdä, miten tällä
riitaisella ja eripuraisella aikakaudella eri mielipiteiset ihmiset saattavat so-
vinnossa yhtyä ja ryhtyä yhteisen kirjaston kannatukseen. Suositteli kirjasto-
seuroja kaikkialle, missä kirjastot eivät ole tyydyttävällä, s. o. edistyvällä kan-
nalla.
Opettaja W:m Sippola lausui: Epäilemättä ovat kirjastoseurat peräti suo-
siteltavia kaikkialla, missä ne vaan voivat syntyä ja menestyksellä ohjata kir-
jastoasiaa paikkakunnallaan. Mutta tästä huolimatta en puolestani ole tyyty-
väinen alustajan ponteen. Se on liian laiha tulos niin mehevästäalustuksesta.
Minä olen sitä mieltä, että meilläkin ovat kirjastonhoitajat ensi sijassa koho-
tettavat ammattitaitoisiksi, sitten he kyllä vuorostaan kohottavat kirjastot tar-
koitustaan vastaaviksi. Tähän asti kirjastonhoito on enimmäkseen ollut pal-
katonta työtä ja vaikka sitä on enimmäkseen tehtykin suurella hartaudella, niin
eihän ole mahdollista edes odottaa, saati sitten vaatia, että palkattomat ja li-
säksi ilmankin ahtaissa oloissa elävät henkilöt, jommoisia enimmät kansankirjas-
tonhoitajat ovat, hoitaisivat tätä tointa elämäntehtävänään. On jo useasti täs-
säkin kokouksessa mainittu, miten valtio juuri valmistautuu uhraamaan kym-
meniätuhansia markkoja kirjastojen ylläpitämiseksi ja toivoakseni Eduskunta
tulee piankin näkemään, että tähän tarvitaankin satojatuhansia. Mutta minkä
muun laitoksen hyväksi uhrataan markkaakaan, ellei Eduskunnalla ja halli-
tuksella ole varmoja takeita, että yhteiset varat tulevat taidolla hoidetuiksi, ja
niin pitää ollakin. Niin ei ole kuitenkaan kirjastonhoitajain laita, sillä heiltä
ei mitään siihen nähden vaadita eikä heille mitään tarjota eikä kukaan näytä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
