- Project Runeberg -  Kristus ja hänen miehiään /
23

(1910) Author: Olfert Ricard Translator: Gustaf Adolf Heman
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johannes Kastajan elämäntaru ja ihmiselämässä tapahtuva valmistustyö

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

23
muinoin ja jälkeenpäinkin. Näin kävi senkin mie-
hen, joka 42 psalmin on kirjoittanut. On aivan
selvästi nähtävissä, miten tämä psalmi on synty-
nyt syvästi ahdistetussa sielussa. Siinä näemme is-
raelilaisen vankiraukan, joka matkalla maanpako-
laisuuteen lepää viimeisen kerran vielä lyhyen het-
ken kotoisella maaperällä ja kyyneleet silmissä
heittää jäähyväiset rakkaalle maalleen. Pienet vesi-
putoukset Jordanin lähteiden läheisyydessä Hermo-
nin vuoren juurella kuohuvat ja vaahtoavat hänen
jalkainsa edessä; mutta vielä enemmän kuohuu ja
vaahtoaa hänen ahdistetussa sielussansa. »Mitäs
murehdit, sieluni, ja olet niin levoton? Niinkuin
peura himoitsee vesiojille, niin minun sieluni hi-
moitsee sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Ju-
malaa, elävää Jumalaa!» Mutta silloin juuri pake-
nee tämä murheellinen ihminen muistojensa aar-
teiden luo ja viihdyttää levotonta sieluansa lepoon,
eläen autuaat silmänräpäyksensä muistossa uudel-
leen: »Näitä muistellen vuodatan minä sydämeni
itsestäni; sillä minä menin mielelläni joukon kanssa
ja vaelsin heidän kanssansa Jumalan huoneeseen,
ihastuksella ja kiitoksella juhlaa pitävän joukon
kanssa!» Sitä varten me muistomme saimme.
Mutta erittäin tuli avuksi yksi ainoa sananen,
tuo viimeinen sananen, joka oli ikäänkuin mies-
kohtainen tervehdys: »Autuas on se, joka ei louk-
kaannu minuun». Johannes: — minuun! Eikö
meidän välimme ollut sellainen, että meillä oli luja
luottamus toisiimme? Minäpä juuri, minä Jeesus,
sinua tervehdin, etkö enää minua uskokaan? Se
oli autuas päivä tuolla alhaalla Jordanin virran
rannalla, kun sinä tunsit ja uskoit minun; voi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:52:25 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kjhm/0023.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free