- Project Runeberg -  Kristus ja hänen miehiään /
33

(1910) Author: Olfert Ricard Translator: Gustaf Adolf Heman
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johannes Kastajan elämäntaru ja ihmiselämässä tapahtuva valmistustyö

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

33
jotka olivat niin sanomattoman vähäisiksi käyneet,
ja kun sitten tuli silmänräpäys, jolloin arkku vie-
tiin ovelle: sillä silloinhan onkin vasta todenperään
selvää, että kaikki on mennyttä, kuu ei ihminen saa
enää edes olla omassa huoneessaan ;
- eikö totta, kun
kaikki nämät pikkutapaukset, jotka kuolema mu-
kanaan tuopi, kohtasivat sinua elämässäsi, silloin
lensivät ajatuksesi äärettömyyteen ja etsivät kysyen
Jumalaa ja toivoa, ja silloin et ainoastaan luvan-
nut olla hyvä jälellejääneitä rakkaitasi kohtaan ja
uskollinen vainajan muistolle, vaan silloin työntyi
myös sieluusi ajatus: olen etsivä Jumalaa vaka-
vammin tästälähin. Kenties niin oli; kenties ei.
Sillä minunkin, vaikka sanonkin itseäni kristityksi,
käy niin, että kun seison kuoleman aikaansaamilla
raunioilla, minun ou tarkoin pidettävä varani, ettei
uskostani saisi tihkua jotakin näkymättömän reiän
kautta pois ja hävitä tuohon rukouksia kuulemat-
tomaan, muuttumattomaan: »kaikki ohitse». »Vai-
najan ruumis on käsittämätön esine», sanoo Johan-
nes Fibiger5
,
»jos sitä katselee tarkoin, näyttää kas-
vot liikkuvan, ja katselija vapisee sitä enemmän,
kunnes hän taas näkee kaiken olleen hairausta
Sellaisesta saattaa sekä menettää ymmärryksensä että
joutua pois uskosta.» Sitä puhetta ymmärrän.
Oli suurta, että Abraham voi uskoa, vastoin toivoa
toivoen, kun hän ajatteli Saaran kuollutta kohtua;
suurta on myös, kun voimme pitää uskomme, näh-
dessämme kuoleman tekevän tuhotyötään hetkestä
hetkeen. Ihmisenpoika puhkesi kyyneleihin, kun
hän sen näki. Jumalan kiitos, minusta näyttää kui-
tenkin, että jonkun ajan kuluttua, kun vainajaimme
haudoilla alkaa ruoho vihottaa ja ruusut pian kuk-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:52:25 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kjhm/0033.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free