- Project Runeberg -  Kristus ja hänen miehiään /
59

(1910) Author: Olfert Ricard Translator: Gustaf Adolf Heman
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kahdentoistavuotias Jeesus ja nuorisossa tapahtuva hengellinen murros

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

59
kylmää ja autiota, mutta elämä on kuitenkin voi-
mallisin kaikista, ja se se nyt esiin pyrkii.
Älä ole kärsimätön äläkä lupaa Jumalalle enem-
pää kuin voit pitää. »Jos eivät asiat nyt ala olla
paremmalla kannalla, jos vielä ainoankin kerran
käy taaskin hullusti, ei siitä ikänä hyvää synny.»
Mistä sen tiedät? Minä puhun tässä sinun hitaan,
inhimillisen luontosi puolesta, Aatu, minä pidän
siitäkin, ja Kristus tahtoo myös vähitellen puh-
distaa ja auttaa sitä ja vihdoin kokonaan sen pe-
lastaa, — mutta sinun pitää sille antaa jonkun-
verran aikaa. Kyllä sinä ymmärrät, mitä tarkoitan:
emme lippua alas laske, emme ihannetta tuumaa-
kaan typistä; tähdet ovat alimpia esineitä, jotka
tahdomme saavuttaa. Mutta sinun tulee ottaa las-
kuun aika ja luonto. Sinun ijässäsi (ja minun
myös), sanon sinulle, hallitsee se laki, että uskon-
nollisen elämän alalla rientää tunteminen ja mieli-
kuvitus kappaleen matkaa tahdon edellä.
Saattaisin myös puhua sinulle Jeesuksen ris-
tistä, mutta paras on, luullakseni, jättää se myö-
hempään aikaan. Sinun ei ole mentävä nyt sy-
vemmälle, se ei ole sinulle tarpeen se. Sinun tulee
uskoa Jumalaa. Hän on auttanut monia sinun
edelläsi; tunnen monta heistä.
Tiedätkö, mitä tämä niin elävästi muistuttaa
mieleeni? Monta vuotta sitte tulin erääseen huo-
neeseen ja näin pojan, joka oli minua vähän van-
hempi ja josta pidin paljon, seisovan ja itkevän
pää kirjalaudakkoon nojautuneena. Pelästyin suu-
resti, luulin ensin, ettei hän voinut laskea mate-
maattisia tehtäviänsä; — mutta ei vika siinä ollut.
Sitten ajattelin, että hän ehkä oli kipeä, — mutta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:52:25 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kjhm/0059.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free