Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johannes ja Jumalan karitsa. Kolme lehteä erään sielun historiasta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
114
lisäämme: sellainen on hän vielä, — uskokaa it-
senne hänelle! Hän ei ole ainoastaan nuorten
sankari; hän tahtoo olla heidän tuttavallinen ystä-
vänsä. Juuri sellainen oli hän Johanneksen ja nii-
den toisten nuorten nähdä. Ei ainoasti hänen viat-
tomuutensa vetänyt heitä hänen puoleensa; yhtä-
paljon teki sen hänen luottavaisuutensa, hänen ra-
kastavainen ymmärtämyksensä. Antakaa sen vetää
teitäkin, sillä te tarvitsette sitä. Te tiedätte, että te
kaikkein kipeimmin sitä tarvitsette, tarvitsette juuri
sitä, josta sitten tulette olemaan äärettömän kiitollisia,
kun sitä saatte: rakastavaista ymmärtämystä. Tie-
dän asian niin olevan. Nuori ihminen saa luotta-
musta ja käy kiitolliseksi koko elämänsä ajaksi, kun
hän kohtaa toisessa vilpitöntä ymmärtämystä, var-
sinkin elämänsä ratkaisevina aikoina. Harvoin hän
kyllä sellaista saa osakseen. Vanhempien kehoi-
tukset saattavat olla niin sydämellisen hyvää tar-
koittavia, — ne auttavat vain niin tavattoman vä-
hän ja tekevät joskus asian entistäkin sotkuisem-
maksi ja toivottomammaksi. Eipä todellakaan joh-
tunut tottelemattomuudesta, vaan siitä, että sydän
oli ahdettu liian täyteen ja pantu ymmälle, erään
kymmenvuotisen poikasen omituinen vastaus. Kun
hänen äitinsä ainakin kahdennenkymmenennen ker-
ran kielsi hänen tekemästä sitä ja sitä, sanoi hän:
»Äiti, — älä nyt enää useampia asioita minulta
tänään kiellä, — sillä minä en voi muistaa
niitä kaikkia!» Ihmiset väsyvät ja menettävät
rohkeutensa alituisista kehoituksista ja nalkutuk-
sista. Ja siitä, mitä heiltä oikeastaan puuttuu, —
niin, siitä ei kukaan heille puhu. Heille käy niin,
kuin sanotaan Kr. Winther’in runossa: »Ei syvintä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
