Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johannes ja Jumalan karitsa. Kolme lehteä erään sielun historiasta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
on tietoisesti omaksi otettava, eikä myöskään,
kuinka monia ja kuinka selviä ajatuksia on ristiin
kiinnitettävä. Mutta se aika on tuleva, jolloin »va-
pis’ syntinen edessä tuomarin pyhän», ja »kun kuo-
leman aatos se elon halun sorti», ja silloin juuri
Jeesuksen ristin varjo siimestää meidän elämäämme.
Kun meidän on kannettava raskasta ristiämme,
kannettava sitä häpeää ja tuskaa, jonka itse olemme
synnillämme itsellemme tuottaneet, kannettava niitä
katkeria kärsimyksiä, joiden kautta meidän juuri
kristittyinä on kulkeminen, silloin ei riitä meille
vain sellainen Kristus, joka oli nuoruutemme ihanne
ja tuttavallinen ystävä, vaan silloin tarvitsemme ko-
konaista vapahtajaa, juuri häntä, joka 011 kär-
sinyt Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittu,
kuollut ja haudattu, astunut alas tuonelaan ja kol-
mantena päivänä noussut kuolleista. Silloin esiy-
tyy Jumalan karitsa uudessa ja entistä vakavam-
massa valossa, Jumalan karitsa, joka ottaa pois
maailman synnin ja minunkin syntini.
Tässä valossa on Jumalan karitsaa päästy nä-
kemään raskasten kokemusten kautta; mutta tässä
valossa näemme taivaan entistä paremmin.
IV.
Oli sitten eräs sunnuntai monta vuotta jälkeen-
päin. Johannes oli jo vanha mies ja oleskeli maan-
pakolaisena Patmoksen saarella. Mihin hän kat-
soikin — aina vain meri, ahnas meri, joka nieli
niin paljon miehiä ja poikia, petollinen meri, joka
aamuisin leikki niin välkkyvän sinisenä ja ennen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
