Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kun Tuomas keskeytti Kristuksen. Uskon vaikeuksia nuornkaisijällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
187
Silloin vastaa Tuomas, ja hänen äänensä tun-
tuu terävältä; »Ellen näe hänen käsissään
naulain jälkiä ja pistä sormeani naulain
sijoihinja pistä kättäni hänen kylkeensä,
en usko.»
Tämä on karkeata. Että hän ottaa noin pu-
huakseen Mestarinsa rääkätystä ruumisraukasta!
Tahto tässä on uhmailemaan ruvennut. En
tahdo uskoa. Siinä on paatumuksen ja suuren
epätoivon rajamaa.
Mutta hänellä oli armollinen Herra. Ja sen
verran vaikuttivat toiset kehoituksillaan, että hän
oli heidän kanssansa, kun he seuraavan kerran
olivat koossa. Jeesus tuli ja seisahtui heidän kes-
kellensä ja sanoi: »Rauha olkoon teille.» Sitten sa-
noo hän Tuomaalle: »Ojenna sormesi tänne ja
katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni,
äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovai-
nen!»
Hän ei tehnyt työtä käskettyä. Ei ollut hänen
enää tarvis koskea Mestarin ruumiiseen. Mestari
oli koskenut hänen sielunsa arkaan kohtaan. Hän
oli menettänyt uskonsa Mestariin, ja sen oli hän
saanut nyt tietää. Oi, miltä tuntuneekaan, kun si-
ten johdetaan mieleen ne kovat sanat, jotka on
tullut sanoneeksi! Älä ole epäuskoinen, — älä ole;
näillä sanoilla vedotaan tahtoon; omassa vallassasi
on se ollut, Tuomas, ja ollut kaiken aikaa.
Mitäs tässä muuta voi tehdä kuin heittäytyä
Herran jalkain juureen, peittää kasvonsa ja sanoa:
»Herrani ja Jumalani!»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
