Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kun Tuomas keskeytti Kristuksen. Uskon vaikeuksia nuornkaisijällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
varovaisesti vietävä paikalleen ; niinkuin ihmiset,
joilla on pyörtymiskohtauksia, tuntevat kiihkeätä
halua viskautua tornin käsipuiden yli korkeudesta,
— samoin on näillä nuorilla ihmisillä halu kään-
tää kaikki ylösalaisin ja ilvehtiä uskonnon kanssa.
Vilisemällä vilisee aiheettomia kysymyksiä. Kas-
vojen ilmeet puhuvat selvää kieltä. Vastustusta ei
enää herätä risti, ei ijankaikkinen helvetti, ei Ju-
malan kaikkitietäväisyys eikä kristillisyyden pimeys.
Ei, sen tekee kaikki puhe »armosta» ja »rauhasta»
ja ijankaikkisesta autuudesta ja Jeesuksesta. Juuri
kristillisyyden lempeät säveleet ne kiihoittavat ja
ärsyttävät; jos pakoitetaan kotihartaudessa saapu-
villa olemaan, putoaa virsikirja kolahtaen perman-
toon ja ovi paiskataan paiskaamalla kiinni, kun
huoneesta mennään. Ollaan aivan nurpeamielisiä
kristillisyydelle.
Ja kuitenkin kaikitenkin haluaisi niin moni
nuori tietää, mihin hän menee ja mistä tie käy!
Heidän vanhempansa ovat levottomia ja murheel-
lisia, ja syystä kyllä; mutta heidän pitäisi tietää,
kuinka nuori sielu oikeastaan ikävöi rauhaa ja
selvyyttä. Eräs kirjoitti päiväkirjaansa: »Oi, Jeesus,
huolimatta kaikesta, kaikesta kylmyydestä ja niin-
sanotusta epäilyksestä ja kaikesta itseni
liiallisesta arvioimisesta, olen kuitenkin aina
hartaasti ikävöinyt sinua, ja sisimpään sieluuni oli
sinun kuvasi lähtemättömästi piirrettynä.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
