Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mitä Kristus ajatteli kuollessaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
290
Onnellinen Jeesus! Saattaa kuitenkin sanoa:
hän kuoli onnellisen kuoleman. Sillä sehän sit-
tenkin lopulta tulee kysymykseen, olemmeko saa-
neet tehtävämme täällä maan päällä suoritetuksi.
Ainoa asia, jota ilman ei mies ensinkään voi olla,
on tehtävä. Tehtäväämme nähden me elämässä
koetukselle paunaan, ei siihen nähden, minkälaisen
tehtävän saimme, vaan siihen nähden, täytimmekö
sen tehtävän, jonka saimme. Monet meistä eivät
itse saa nähdä tehtävänsä täyttymistä. Saamme
tyytyä siihen tietoon, että teimme voitavamme,
emme tosin aina, — vaan kuitenkin yrittäen ja
parhaina hetkinämme, mutta emme tietäneet, mitä
siitä tulokseksi tuli. Hän sai sen nähdä. Hänen
kuolemansa tapahtui oikealla hetkellä, — kun hän
oli nähnyt koko sielunsa selvyydellä, että hänen
tehtävänsä oli täytetty. Täytetty työ! Onko enää
ilahuttavampaa näköä, varsinkin jos se, joka antoi
elämänsä tehtävänsä täyttämiseen, joskus saattoi
tuskaisesti ajatella: onkohan se onnistuva, jaksanko
sen suorittaa? Ja varsinkin, jos aina viime hetkeen
asti näytti siltä, että ei olisi jäänyt aikaa eikä ollut
aineksia sen suoritukseen. Kristian Richardt 54 on
sepittänyt ihanan runon taiteilijasta, jonka piti va-
laa suurteoksensa ja — kauhistukseksensa huomasi,
ettei ollutkaan metallia tarpeeksi valimossa — ja
joka viskaa kaikki kalleutensa siihen ja vihdoin
paiskaa raskaat, kultaiset vitjat, jotka ruhtinas oli
pannut hänen kaulaansa, kuumaan sulaan metal-
liin; ja siinä nyi on teos valmiina ja ehyenä ja
taiteilija katselee
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
