Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hänen sisäisin olentonsa; meidän syvin tarpeemme ylimmäispapillisen rukouksen valossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Hänen sisäisin olentonsa; meidän syvin tarpeemme
— ylimmäispapillisen rukouksen valossa.
(Luettava Joh. ev. 17 luku.)
Ma tunnen sen äänen — ma kuullut sit’ en —
sit* ääntä mä muistelen yhä,
se mieleni mursi ja kaiusta sen
näin kuuluvi kutsunta armahinen:
on koti sulia taivaassa pyhä.
Johs. Loft.
I.
Ku tiedä, missä Jeesus ylimmäispapillisen ru-
kouksensa rukoili, huoneessako vai ulkonako viini-
tarhojen kautta Getsemanea kohden kulkeissaan.
»Nouskaa> lähtekäämme täältä», niin sa-
notaan Johanneksen evankeliumin 14 luvun viimei-
sessä värsyssä. Tämä on niitä sanoja, jotka voivat
käydä rakkaiksi, kun on kerran kuullut lausuttavan
ne hänen äänellään. »Nouskaa, lähtekäämme
täältä», — ne sanat eivät sisällä mitään ijankaik-
kista totuutta, ne eivät tuota suoranaista rakennusta,
mutta ne pulppuavat esiin todellisen Ihmisen Po-
jan lämpimistä sielun uumenista. »Nouskaa, läh-
tekäämme täältä», — täytyyhän meidän kerran
lähteä; puhuisin teille mielelläni koko tämän py-
hän yön, mutta muutamat teistä ovat jo nähtävästi
väsyksissä, ja onhan tästä kuitenkin loppu tulevn.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
