Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hänen sisäisin olentonsa; meidän syvin tarpeemme ylimmäispapillisen rukouksen valossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
299
II.
Tuntuu aina luonnolliselta, että rukous alkaa
tunnustuksesta, Meidänhän pitäisi todella olla
oma itsemme, kun rukoukseen ryhdymme; ja kun
olemme oma itsemme, on meillä aina tunnustet-
tavaa,
Jeesuskin lausuu tunnustuksen, Mutta se on
aivan toisenlainen kuin meidän tunnustuksemme,
sillä hän oli itsekin aivan toisenlainen kuin inc.
Tässä, Jumalan kasvoin edessä, kuolinyönänsä, as-
tuu hän taivaan valtaistuimen eteen ja sanoo, »Olen
kirkastanut sinut maan päällä, olen täyttänyt sen
tehtävän, jonka annoit minun tehdäkseni,» Hänellä
ei ole vain mitään syntiä, jota olisi anteeksi pyy-
dettävä, hänellä ei ole myöskään puutteita eikä
laiminlyöntejä itkettävällään. Se silmäys, jonka
tässä saamme luoda Jeesuksen siveelliseen
itsensäarvioimiseen, vastaa täsmällisesti sitä
kuvaa, joka on evankeliumeissa piirrettynä, Ku-
kaan ei voinut nuhdella häntä synnistä; eikä hän
itsekään huomannut itsessään mitään syntiä, kun
hän Jumalan kasvoin edessä koetteli itseään,
Sellainen hänen täytyi olla, muutoin olisi hän
ollut huonompi meitä, Sillä me tunnemme kuiten-
kin jossakin määrin itseämme, me tiedämme aina-
kin että, kun lähestymme Jumalaa, meillä ei ole
ainoastaan rikkoumuksia tunnustettavina, vaan mei-
dän sielustamme pusertuu myös välttämättömästi
huokaus; En ole kirkastanut sinua maan päällä,
en ole likimainkaan täyttänyt sitä tehtävää, jonka
annoit minun tehdä. Ja siten me kai sanomme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
