Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hänen sisäisin olentonsa; meidän syvin tarpeemme ylimmäispapillisen rukouksen valossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
308
IV.
Opetuslapset olivat tavattoman murheellisia.
Ja kuten kaikessa inhimillisessä murheessa, oli
heidänkin murheessaan kosolta itsekkäisyyttä ; he
ajattelivat enemmän itseään kuin häntä. Hän koetti
auttaa heitä tällaisesta tilasta pääsemään, sanoen:
»Mutta nyt minä menen hänen luokseen, joka mi-
nut lähetti, eikä kukaan teistä kysy minulta: mihin
menet? Mutta koska olen puhunut tämän teille,
täyttää murhe sydämenne.» He eivät saaneet kysy-
tyksi häneltä, vaan hautoivat mielessään ainoasti omaa
kaipaustaan. *) Ja hän koetti sitten saada vähän
apua heiltä, hän, jonka luo he aina pakenivat, hän
heittäytyi melkein heidän varaansa ja pyysi heidän
valvomaan ainoastaan hetkisen kanssaan; mutta sen
kerran, kun hän heitä tarvitsi enemmän kuin mil-
loinkaan ennen, olivat he kykenemättömät mitään
tukea hänelle antamaan; he ovat väsyneitä, kun
ovat katsella tuijottaneet omaa kaipaustaan ja sil-
mänsä punaisiksi itkeneet, ja heidän silmänsä me-
nevät kiinni. He tunnustivat sen sittemmin: emme
voineet murheen tähden valvoa.
Tällä taustalla on hänen toinen rukouksensa
heidän puolestaan kaksinkerroin kaunis. Hän ru-
koilee: jotta heillä olisi minun iloni täy-
dellisenä heissä itsessään.
Hän soi heidän olevan oikein perinpohjin
iloisia, sillä hän rakasti heitä kovin paljon. Kunpa
*) Jos rakastaisitte minua, niin iloitsisitte siltä, että menen
Isän tykö. (Joh. 14: 28.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
