Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hänen sisäisin olentonsa; meidän syvin tarpeemme ylimmäispapillisen rukouksen valossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
317
ja hänen kuolemaansa muistetaan elävän saapuvilla
olossa, hänen, joka pyhittää itsensä heidän tähtensä
— ajattelen tässä niitä hetkiä, joina kristityt Her-
ran sanan mukaan käyvät ehtoollisella.
VI.
Lähenemistään lähenevä ero painaa leimansa
kaikkiin hänen ajatuksiinsa, niinpä hänen viiden-
teenkin rukoukseensa: Että he kaikki olisivat
yhtä.
Tätä rukousta yhteydestä on ennen kaikkea
katseltava jäähyväisillan valossa, jolloin se ensin
rukoiltiin. Myöhemmän ajan kirkolliset taistelut
ja eroitukset ovat sittemmin värittäneet yhteysrii-
koiiksen meille. Siihen on saatu allianssiaatetta.
Ja kun kuulemme sitä rukoiltavan, mikä muutoin
tapahtuu liian harvoin, ajattelemme me tavallisesti
siinä rukoiltavan, että kaikki kirkot, reformeeratut
ja lutherilaiset, methodistit ja baptistit ja joskuspa
vielä katolilaisetkin yhdistyisivät, ehkäpä myös, että
oman maamme kirkolliset suunnat yhdistyisivät ja
sulaisivat yhdeksi.
Tosin on meille suuresti tarpeen rukoilla tätä
rukousta ja saada rakastamalla synnytetyksi sel-
laista mieltä, joka tämän rukouksen voi rukoilla.
Toinen asia on sitten, miten meidän on ajattele-
minen rukouksen kuulemisen tapahtuvan ja miten
me paraiten saatamme työskennellä, jotta rukouk-
sen tarkoitusperä saavutettaisiin. Yhteistyö, saati
sitten yhteen sulautuminen, voi tuskin totuuden
mukaan edeltäpäin käydä päinsä, mutta osittain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
