Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hänen sisäisin olentonsa; meidän syvin tarpeemme ylimmäispapillisen rukouksen valossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
322
Silloin rukoilee hän viimeisen, seitsemännen
rukouksen: Vanhurskas isä, maailma ei ole sinua
tuntenut, mutta minä tunsin sinut, ja nämä ovat
tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt,
Ja minä olen tehnyt nimesi heille tiettäväksi ja
teen vastakin, jotta se rakkaus, jolla olet ra-
kastanut minua, olisi heissä ja minä oli-
sin heissä.
Ja minä heissä. Ja silloin on itse taivas las-
keutunut huoneeseen heidän luokseen. Sillä kussa
hän on, siellä on elämää ja autuutta, - ja hän tah-
too olla heissä.
Rukous on kohonnut korkeimmilleen. Hän
heissä; — niin ovat he siis ijäisesti varjellut py-
hässä isännimessä, jonka hän heille ilmoitti. Niin
ollen eivät he milloinkaan voi kokonaan iloa me-
nettää; onhan hän ja hänen ilonsa täydellisenä
heissä; niin ovat he siis pahalta hyvässä turvassa,
totuudessa pyhitetyt ja yhdistetyt toistensa kanssa.
Ja niin ovat he siis varmoja taivaan kirkkaudesta,
sillä he kantoivat sitä jo täällä alhaalla itsessään
hän oli heissä.
Koskeeko tämä meitäkin? Se koskee meitäkin.
»Ja minä olen tehnyt nimesi heille tiettäväksi», niin
hän rukoili, »ja teen vastakin». Hän katselee tule-
vaisuuteen, kun hän, Kristus, on taivaassa, ja me,
hänen miehensä, vaellamme vielä täällä alhaalla.
Silloin emme ole kaukana toisistamme, sillä hän
tahtoo olla meissä.
Tähän nyt päätämme tutkistelemuksemme Kris-
tuksesta ja hänen miehistään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
