Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
105
Tapakuvaelmia.
I.
Viel’ usken armaansa hän syliin sulki,
Nyt jälellä ei ole niitäkään:
Nyt nuoruuteiis’ on kulta kuolon-kylmä,
Ja pikkuinonkin seuras äitiään.
Ristissä käsin seisoo yksin jäänyt
Ja katsoo ryöstettyä onneaan.
Ah, silmäss’ asuu sanomatoin suru,
Vaan huulensa ei lausu sanaakaan.
Näin seisoo koko päivän. Jo on ilta;
Nyt suuta suutelee hän puolison
Ja silittolee lapsen kulta-tukkaa —
Ah, isän pehmoinen se käsi on!
Siit’ astuu akkunahan. Taivahalla
Tuhannet kirkkaat tähdet vilkkailoe.
Hän avaa sylins, sylii — tyhjää ilmaa
Ja — lankee polvilleen ja rukoilee.
—t—n.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
